tiistai 22. lokakuuta 2013
Tiistaina 22.10. Ylen Ykkösaamussa aloitti kolumnisti esityksensä: "Hei, puhutaan hetki vanhuksista. -Tiedän, tiedän.... Se on keskustelun avauksena suurinpiirtein yhtä hauska, kuin; 'haluaisin kertoa sinulle Jeesuksesta...' Mutta antakaa minun selittää."
En antanut. Kahdesta syystä. Jos kolumnisti on ajatuksiltaan, asenteiltaan ja arvoiltaan niin pielessä kuin aloitus antoi ymmärtää, eipä häntä kannata kuunneella. Toinen syy on, että ei jaksa. Siis kuunnella. Koska (tämä ilmeisesti syrjäisessä eteläisen Suomen kaupungissa, josta kyseinen lähetyskin tuli, joidenkin piirien ns. riikinruotsia tjms. matkiva) esitystyyli eli puhetapa -ottaa pahasti korvaan. Tälläiselle kauniimpaan suomenkielen intonaatioon tottuneelle. Onneksi kotonaan toosan voi sulkea, vaikka Ylestä ei voi erota...
Sen sijaan menin aamusaunaan ja siellä sattui lukemiseksi lehti, jossa oli useamman ihmisen kertomus tästä Jeesuksesta. Miten Jeesus muutti heidän elämänsä. Löytyi vapaus. Nuoren taiteilijan synkät, masentavat ja väkivaltaiset kuvat saivat uuden ilmeen, niihin tuli valoa ja elämää, kun Jeesus astui taiteilijan elämään. Mutta Jeesus ei ole vain uuden elämän sisällöntuottaja muutamille satunnaisille ihmisille, vaan samassa lehdessä ugandalainen pastori, kertoo maansa muuttuneen radikaalisti, kun siellä on rukoiltu Jeesusta. Maa oli aiemmin julistettu islamilaiseksi ja kristittyjä vainottiin, mutta siitä huolimatta (tai ehkä sen tähden) he rukoilivat ja nyt maa on 95 prosenttisesti kristitty! Toinen Jumalan muuttavan voiman osoitus oli maan AIDS-tilanne. Vuonna 1990 joka kolmannen ugandalaisen kerrottiin sairastavan tautia. Asian puolesta alettiin rukoilla kristittyjen kesken, ainoana kriteerinä usko Jeesukseen. Seurauksena oli sekä maan johdossa tapahtuneet muutokset ja uusien johtajien konkreettinen parannuksen teko ja niin kävi, että AIDS alkoi vähenemään yliluonnollisesti, ollen nykyään enää 6:lla prosentilla väestöstä.
Raamattu puhuu niistä, jotka pilkkaavat "sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne". (Jaak. 2:7). Suomen yllä liehuu liputuspäivinä siniristi, joka kertoo maan isien ymmärtäneen Jeesuksen ristintyön olevan maamme toivon perustan. Kaikkivaltiaan puoleen on huudettu, poikansa Jeesuksen nimessä, kansakunnan hädän hetkellä. Jumalan Sanan pohjalle ymmärrettiin lakeja laatia. Nyt niin Raamattu kuin Jeesus-nimikin poljetaan maahan. Eksytään, kun ei tunneta "kirjoituksia eikä Jumalan voimaa". (Mat 22:29). Ja asiat ovat päälaellaan: Hän, jonka syntymä jakaa historian (eKr ja jKr) on nyt EVVK (Ei Vois Vähempää Kiinnostaa). Hän, jonka elämä ja sanoma muutti historian. Hän, joka paransi sairaita, herätti kuolleita, hallitsi luonnonvoimia, kärsi ja kuoli traagisen oikeusmurhan uhrina, mutta nousi kuolleista maailman Vapahtajana. Hän, joka on nyt Jumalan, Kaikkivaltiaan oikealla puolella. Hän, joka tulee sieltä tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. (Niin Ylen kuuntelijoita kuin kolumnistejakin). Hän, johon uskoen juopot ovat raitistuneet, narkomaanit vapautuneet, väkivaltaiset rauhoittuneet, homot eheytyneet ja toivottomat toipuneet. Hän, johon uskoen monet ovat kuolleet marttyyreina. (Ei vain Rooman areenoilla leijonien edessä ammoin, vaan nykyisin esimerkiksi itsemurha-iskuissa, kuten 22.9.2103 Pakistanin Peshawarissa 139 kirkossakävijää, mutta sekin oli medialle EVVK).
Kyllä kannattaisi kiinnostua Jeesuksesta, jonka kautta Jumalan anteeksiantava armo, rakkaus, viisaus ja voima virtaa jokaisen elämään, joka Hänet kohtaa.
Hänen avullaan ja arvoillaan, eikä markkinatalouden kovilla opeilla, sitäpaitsi niin vanhukset kuin vanhuuskin hoituu paremmin, olen ympärilläni havainnut.
torstai 2. toukokuuta 2013
Ylenantia Vappuna
Miten vapun merkitys on muuttunut punalippujen ajoista? Kysyy Suomen Yleisradio nettisivuillaan.
Hyvä kysymys Yleltä, joka ei eilen (Vapun päivänä) kuuntelemieni neljän uutislähetyksen mukaan tiennyt MITÄÄN siitä, että useilla paikkakunnilla Suomessa ja ympäri maailman marssittiin Jeesuksen kunniaksi.
Kaliforniassa punaisissa bannereissa luki "JESUS, the King of kings" eli aika poliittista (jos se nyt sitä pitäisi olla). Helsingissäkin Jeesus-marssijoita oli yli kaksi kertaa enemmän kuin vasemmistolaisia. Esim. Kokkolassa jo vuosia sitten suhdeluku oli paljon suurempi -Jeesuksen hyväksi. Yle ei muutosta siis ole huomannut tai ei halua tajuta.
Niinettä kuka ihmeen Jeesus? Sama, jonka syntymän mukaan kalenterisi päivämäärä kulkee ja jonka vaikutus maailman menoon viimeisten parin vuosituhannen aikana on ollut suurempi kuin kenenkään muun ja jonka seuraajien määrä ei suinkaan ole vähenemässä maailmanlaajuisesti vaan päin vastoin. Mutta Ylen materialistis-"tieteellisen" makaronin läpi katsellessa sitä ei havaitse.
Mikä mahtaa olla muuten tuon Yleveron laillisuus ihmisoikeus mielessä? Voidaanko kansalaisia verottaa kustantamaan propagandaa, joka ei häntä palvele tai/ja on vastoin hänen omaatuntoaan?
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Keväisiä ajatuksia kirkkaudesta ja pimeydestä
Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. (Ps. 84:11).
Tänä aamuna kolmen kilometrin työmatkaa vaaramaisemissa kävellessä kevätaurinko loisti "täydellä terällä", kuten se on useina viime päivinä iloksemme tehnyt. Kun on mahdollisuus käydä tästä -pitemmällä aikavälillä otettuna- oudohkosta valoilmiöstä nauttimassa esim. järven jäällä, "valohoitoa" saamassa ja samalla kuntoa kohentamassa, auttaa se unohtamaan menneen talven pimeyden, sen viimat ja tuiskut.
Raamattu vertaa Jumalaa aurinkoon, koska se on kirkkainta mitä me tässä luomakunnassa voimme havainnoida, mutta apostoli Paavali kertoi kuningas Agrippan edessä kohtaamisestaan ylösnousseen Jeesuksen kanssa Damaskon tiellä, ollessaan matkalla vainomaan Kristukseen uskovia: "Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella, näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä, ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.' Niin minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Ja Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat." (Apt. 26:12-15).
Luojan ja Poikansa kirkkaus on suurempi kuin luomiensa valojen; aurinkomme tai miljardien tähtien.
Onnetonta on, että Luojan kirkkaus ei enää maassamme juurikaan valaise Suomen kansan elämää. Esimerkiksi Suomen eduskunnassa viime toukokuussa Yle verosta keskustellessa olivat Ylen vähät ja lyhyet hartausohjelmat erään kansanedustajan toimesta kielteisesti esillä, ainoana yksittäisenä ohjelmaryhmänä, johon keskustelussa puututtiin. Jumalan ja Jeesuksen mainitseminen muuten kuin kirosanana on nykyisin joillekin liikaa. Suvaitsevaisuus on löytänyt rajansa. Huomiotta jää se tosiseikka, että niin Ylen (jonka antia joutuu omatuntoaan vastaan nyt moni veroillaan kustantamaan) kuin muidenkin tiedotusvälineiden välittämä maailmankuva on meille tuotettu pääasiassa (koulutuksensa ansiosta) niinsanotun "tieteellis"-materialistisen maailmankatsomuksen makaronin kautta elämää tarkastelevien ihmisten välityksellä. Mainitun makoronin läpi kun ei Jumalan suuruus havainnoidu, päädytään siiden ihmismielelle hyvin tarkoitushakuisasti vapauttavaan päätelmään ettei Jumalaa ole ja ihminen itse on korkein auktoriteetti esimerkiksi mitä moraaliin ja etiikkaan tulee, seurauksena -sanamukaisesti- jumalaton meno.
Ei mitään uutta auringon alla. parituhatta vuotta sitten Paavali kirjoitti silloisille roomalaisille kirjeessään erittäin osuvasti: "Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi." (Room. 1:19-23). (Ja Paavali jatkaa kertomalla selvästi ja suoraan millaisiin luonnottomuuksiin se ihmiset johtaa, mutta sitä tässä olisi nykyään erittäin "poliittiisesti epäkorrektia" toistaa).
Lääkäri ja kirjailija Pekka Reinikainen mainitsi taannoin Joensuussa luennoidessaan (mainiot luennot löytyvät netissä http://especial.tv -osoitteesta) , miten "pyhä" on edellä mainitun "tieteellis"-materialistisen maailmankatsomuksen kulmakivenä toimivan evoltuutioteorian asema Suomen koulutuksessa nykyisin. Vaikka oppilaita opetetaan yleensä kriittisyyteen, tätä uskomusjärjestelmää (että tyhjästä sattumien kautta syntyisi äärimmäisen monimutkaista ja ihmeellistä elämää) ei saa arvostella - tai takkiin tulee. Oppilas vastasi tentissä juuri kuten oppikirjat opettavat, mutta lisäsi vastukseen tarkan selityksen miksi se ei (elävässä elämässä) toimi. Arvostelussa tulos oli pyöreä "0". Ei riitä että tietää mitä -kehuessaan viisaita olevansa, tyhmiksi tulleet- asioista esittävät, vaan sen täytyy myös osoittaa omaksuneensa ainoana totuutena.
Mutta Jumala on. Hänen kirkkautensa, viisautensa ja suuruutensa voidaan havainnoida luomassaan luomakunnassaan, kun sitä avoimin mielin tarkastelee. Ja vilpittömästi puoleensa kääntyvä luotunsa saa myös kokea yhteyden kanssaan -poikansa Jeesuksen kautta.
Miten Jeesus tuon yhteyden meille avasi on pääsiäisajan tapahtumien sisältö ja teema. Valaiskoon mieliämme, ihmisen synnin aiheuttaman kärsimyksen pitkäperjantaita seuraanvan ylösnousemusaamun huikaiseva kirkkaus.
perjantai 23. marraskuuta 2012
Yle-vero tulee kohta, on se niin väärin...
Ensi vuoden (2013 AD) alussa tulee voimaan eduskunnan meille herttaisen yksituumaisuuden vallassa säätämä Yle-vero. Aiemmin esitetty Ylemaksu koettiin monilla tahoilla erittain epäoikeudenmukaisena ja nyt pitäisi olla tyytyväinen, että sellainen kauheus ei päässyt tapahtumaan. Mutta oliko hallintorattaissa taas käytössä Hegelin teesi-antiteesi-synteesi systeemi, että lyötiin senverran yli, että kansa saatiin hyväksymään alunperin aiottukin lopputulema?
Vaan ongelmana on, ei vain se, että pakkoverotuksen uhreiksi joutuvat Ylen "palveluja" käyttämättömät henkilöt, vaan myös ne jotka eivät omissatunnoissaan voi kertakaikkiaan hyväksyä Ylen ohjelmien sisältämää rienausta, riettautta ja muuta rokkanrollia.
Ratkaisu on mielestäni ilmiselvä; koska selväsi ohjelmiston tarpeellisin ja ainut suurinpiirtein kelvollinen ohjelma Ylellä on "Merisää", ei sen tuottamiseen tarvinne 500 miljoonaa, (jollei ruveta lupaamaan oikein mahdottoman hyvää säätä merenkulkijoille ja saaristolaisille), joten verorasitusta voitaisiin siltä osin huomattavasti keventää tai muuttaa nimi esim. "etelämaisen elämäntavan edistämis-veroksi" ja lähettää nekin miljoonat Kreikkaan...
Ai niin, ja asun muuten sisämaassa:)
Ensi vuoden (2013 AD) alussa tulee voimaan eduskunnan meille herttaisen yksituumaisuuden vallassa säätämä Yle-vero. Aiemmin esitetty Ylemaksu koettiin monilla tahoilla erittain epäoikeudenmukaisena ja nyt pitäisi olla tyytyväinen, että sellainen kauheus ei päässyt tapahtumaan. Mutta oliko hallintorattaissa taas käytössä Hegelin teesi-antiteesi-synteesi systeemi, että lyötiin senverran yli, että kansa saatiin hyväksymään alunperin aiottukin lopputulema?
Vaan ongelmana on, ei vain se, että pakkoverotuksen uhreiksi joutuvat Ylen "palveluja" käyttämättömät henkilöt, vaan myös ne jotka eivät omissatunnoissaan voi kertakaikkiaan hyväksyä Ylen ohjelmien sisältämää rienausta, riettautta ja muuta rokkanrollia.
Ratkaisu on mielestäni ilmiselvä; koska selväsi ohjelmiston tarpeellisin ja ainut suurinpiirtein kelvollinen ohjelma Ylellä on "Merisää", ei sen tuottamiseen tarvinne 500 miljoonaa, (jollei ruveta lupaamaan oikein mahdottoman hyvää säätä merenkulkijoille ja saaristolaisille), joten verorasitusta voitaisiin siltä osin huomattavasti keventää tai muuttaa nimi esim. "etelämaisen elämäntavan edistämis-veroksi" ja lähettää nekin miljoonat Kreikkaan...
Ai niin, ja asun muuten sisämaassa:)
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Usko ja politiikka
Eduskuntavaaleihin on muutama viikko aikaa. On sanottu ettei politiikkaa ja uskontoa pidä sekoittaa. Ja totta on, ei pidäkään, olen samaa mieltä.
Uskontoa ei pitäisi ylipäätään sekoittaa mihinkään. Siitä on ihmisen parempi pysyä tarkasti erossa. Uskonto tappaa.
Uskonnolliset johtajat kateudessaan surmauttivat Jeesus Nasaretilaisenkin, Jumalan Pojan, ihmiskunnan Vapahtajan. Ja uskonnon nimissä on Hänen seuraajiaankin surmattu joukottain. Aluksi ateisteina, koska eivät tunnustaneet Rooman valtakunnan jumalia. Sittemmin harhaoppisina esim. roomalaiskatolisen inkvisition toimesta tai islamilaisissa maissa, koska uskovat "profeetta Isan" (Jeeskuksen nimi Koraanissa) olevan Jumalan Poika, jne.
Uskontoja maailmassa riittää. Yhteistä niille kaikille on ihmiskeskeisyys, ihmisen rituaalit, ihmisen yritys olla kelvollinen (jumalille, Jumalalle) tiettyjen sääntöjen puitteissa. Uskonto on täysin eri asia kuin elävä usko Jeesukseen. Usko Jeesukseen tuo tunnonrauhan syntiselle. Syntiselle, joka kääntyy pois synnistä Vapahtajansa puoleen. Näin uskon kautta ihminen pelastuu, ilman omia tekoja.
Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa asiasta: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." (Ef. 2:8-10).
Eli armahdettu seuraa Jeesusta ja hän saa vaeltaa Jumalan valmistamissa teoissa elävässä yhteydessä Hänen kanssaan.
Totta maar tämä vaikuttaa koko hänen elämäänsä. Usko Jeesukseen on uskoa Jumalaan ja Hänen Sanaansa, joka luo pohjan ja perustuksen elämälle. Nuorta Timoteusta Paavali neuvoi: "Ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen." (1 Tim. 4:8).
No, voikos Raamattua sotkea politiikkaan? Joidenkin pelätään näin tekevän ja paheksunta on suuri. Raamattu, Jumalan Sana, on syytä pitää kaukana politiikan eli lainsäädäntötyön arjesta, jos halutaan, että ihminen saa itse määritellä moraalinsa rajat. Nimittäin Jumala on jo sanonut painavan sanansa ihmisen elämän useimmilla alueilla. Jos haluamme, että meidän tulee saada vapaasti harjoittaa ahneutta, valehtelua, haureutta, jumalanpilkkaa, homoutta tai viattomien, syntymättömien lasten tappamista, ON selvää, että Raamattua ei voi silloin yhteiskuntaelämäämme sotkea.
Raamattu sisältää sekä lain että evankeliumin. Laki osoittaa mikä on väärin eli syntiä Jumalan edessä, evankeliumi tuo lain syntiseksi osoittamalle mahdollisuuden armahdukseen Jeesuksen sijaiskärsimyksen ansiosta, (mutta ei anna lupaa jatkaa synnissä, Jeesus sanoi syntiselle naiselle: "Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee").
Raamattu kertoo Jumalan Valtakunnasta, mutta lupaa myös "maallisille maille" hyvää: "Jos... mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi." (2 Aikakirja 7:14)
Nöyrtyä, rukoilla, etsiä Jumalaa ja palata pahoilta teiltä. Se olisi nyt parasta politiikkaa, että rakas ja kallis Suomen maa voisi parantua.
Uskontoa ei pitäisi ylipäätään sekoittaa mihinkään. Siitä on ihmisen parempi pysyä tarkasti erossa. Uskonto tappaa.
Uskonnolliset johtajat kateudessaan surmauttivat Jeesus Nasaretilaisenkin, Jumalan Pojan, ihmiskunnan Vapahtajan. Ja uskonnon nimissä on Hänen seuraajiaankin surmattu joukottain. Aluksi ateisteina, koska eivät tunnustaneet Rooman valtakunnan jumalia. Sittemmin harhaoppisina esim. roomalaiskatolisen inkvisition toimesta tai islamilaisissa maissa, koska uskovat "profeetta Isan" (Jeeskuksen nimi Koraanissa) olevan Jumalan Poika, jne.
Uskontoja maailmassa riittää. Yhteistä niille kaikille on ihmiskeskeisyys, ihmisen rituaalit, ihmisen yritys olla kelvollinen (jumalille, Jumalalle) tiettyjen sääntöjen puitteissa. Uskonto on täysin eri asia kuin elävä usko Jeesukseen. Usko Jeesukseen tuo tunnonrauhan syntiselle. Syntiselle, joka kääntyy pois synnistä Vapahtajansa puoleen. Näin uskon kautta ihminen pelastuu, ilman omia tekoja.
Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa asiasta: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." (Ef. 2:8-10).
Eli armahdettu seuraa Jeesusta ja hän saa vaeltaa Jumalan valmistamissa teoissa elävässä yhteydessä Hänen kanssaan.
Totta maar tämä vaikuttaa koko hänen elämäänsä. Usko Jeesukseen on uskoa Jumalaan ja Hänen Sanaansa, joka luo pohjan ja perustuksen elämälle. Nuorta Timoteusta Paavali neuvoi: "Ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen." (1 Tim. 4:8).
No, voikos Raamattua sotkea politiikkaan? Joidenkin pelätään näin tekevän ja paheksunta on suuri. Raamattu, Jumalan Sana, on syytä pitää kaukana politiikan eli lainsäädäntötyön arjesta, jos halutaan, että ihminen saa itse määritellä moraalinsa rajat. Nimittäin Jumala on jo sanonut painavan sanansa ihmisen elämän useimmilla alueilla. Jos haluamme, että meidän tulee saada vapaasti harjoittaa ahneutta, valehtelua, haureutta, jumalanpilkkaa, homoutta tai viattomien, syntymättömien lasten tappamista, ON selvää, että Raamattua ei voi silloin yhteiskuntaelämäämme sotkea.
Raamattu sisältää sekä lain että evankeliumin. Laki osoittaa mikä on väärin eli syntiä Jumalan edessä, evankeliumi tuo lain syntiseksi osoittamalle mahdollisuuden armahdukseen Jeesuksen sijaiskärsimyksen ansiosta, (mutta ei anna lupaa jatkaa synnissä, Jeesus sanoi syntiselle naiselle: "Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee").
Raamattu kertoo Jumalan Valtakunnasta, mutta lupaa myös "maallisille maille" hyvää: "Jos... mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi." (2 Aikakirja 7:14)
Nöyrtyä, rukoilla, etsiä Jumalaa ja palata pahoilta teiltä. Se olisi nyt parasta politiikkaa, että rakas ja kallis Suomen maa voisi parantua.
maanantai 20. joulukuuta 2010
SUOMI 93V
Suomen tasavallaksi tituleerattu valtio vietti taas synttäreitä ma 6.12., entiteetin itsenäisyys on sittemmin tehtyjen sitomusten myötä ilmeisen kyseenalainen juttu, kun määräysvalta on suurelta osin maan rajojen ulkopuolella nykyisin.
Jo (19)60-luvulla rotestoi Simo-niminen henkilö, lausuen: "Se nyt vaan on sillä lailla, että tässäkin maassa on paljon mälsää." Silloisista ajoista on sen mälsän, jota synniksi sanotaan, määrä huomattavasti lisääntynyt ja saanut vapauden kukoistaa Suomen maassa. Varsinkin, jos näitä aikoja verrataan vielä pari vuosikymmentä taaksepäin, sotaaikoihin, jotka itsenäisyyspäivän vietto mieliin palauttaa. Silloinhan Tasavallan Presidentti Kyösti Kallio kehotti sotilaita lukemaan Raamattua sanoilla: "Kehotan kaikkia, jotka tänä vakavana aikana
palvelevat Isänmaata, lukemaan tätä kirjaa. Esi-isämme
ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingossa ja vainossa
että rauhan päivinä ammentaneet Raamatusta elämää,
voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee
Jumalan Sanan uudesti luovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä
sydämen uskolla sen siunaukset. Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä."
Nyt sitä häpeää riittää.
Mainitulla kuuskytluvulla eduskunta päätti silloisen arkkipiispankin siunauksella, että tässä maassa Jumalaa tulee saada ilman laillisia seuraamuksia vapaasti pilkata.
Ja pilkattu on. Kirjoissa, lehdissä, radiossa, televisiossa ja teatterissa, nyttemmin netissä myös.
Presidentti Kallion arvostama Pyhä Kirja kuitenkin varoittavasti sanoo: "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." (Historia kertoo, miten Jumalan profetaaliset varoitukset; Herran sana, on toteutunut Israelin kansan elämässä. Parannuksen tekoon annetun ajan umpeuduttua tuomiot tulivat -ja kovina. Miten enemmän on annettu, sitä enemmän vaaditaan -tyyliin. Jerusalemin hävitys tapahtui vuonna 70 jKr, vasta nelisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun he olivat hyljäneet messiaansa ja vaatineet Jeesus Nasaretilaisen ristiinnaulitsemista).
Vuonna 1970 vapautettiin abortti tehtäväksi myös ns "sosiaalisista syistä", joilla nykyisin nämä laillistetut lastenmurhat valtaosalta perustellaan. Yli puoli miljoonaa lasta on murhattu tuon järkyttävän lain seurauksena. Nyt nuori nainen laulaa YleX:n, Yleisradion nuorten kanavan, tuottamalla videolla: "Nyt on koolii tehdä abortteja, mulla on tuttu lääkäri, se tekee niitä halvalla. Mä tein taas abortin, annoin sille nimenkin; nyt Alex asustaa -lasipurkissa." Videolla näkyy myös muita eri nimillä varustettuja lasipurkkeja. Nurjan sukupolven kieroutunutta huumoria tai "taidetta", jonka pitäis hätkähdyttää, vaikka "kaikki" tietää, etteihän se kuulu asiaan, jos haluaa olla "cool". Raamatun mukaan murha on synti ja murhaajalla ei ole iankaikkista elämää (2 Moos. 20:13, 1 Joh. 3:5).
Vuoteen 1971 asti Suomen rikoslaissa oli pykälä samansukupuolisesta haureudesta, ns kehotuspykälä eli homoseksuaalisuuteen yllyttäminen poistettiin rikoslaista 1998. Ja niin on kansakunnassa kaapinovet olleet levällään ja eivät homot ja lesbot ole vain tulleet sieltä ulos vaan nykyisin tanssivat kansakunnan kaapin päällä, kuten viimeisimpien "Linnan juhlien" televisionti kaikelle kansalle näytti. Ennen homouden harjoittajilla oli uhka joutua linnaan nyt he pääsevät Linnaan. Siihen nyt sitten täytyis vaan tottua, mutta ihan kaikilta se ei onnistu; tyylikonsultti
Leena Sarvi paheksui Linnan juhlissa tanssineita homopareja radio Voicen haastattelussa, otsikoi Iltalehti, mutta silloin saa kokea suvaitsevuuden olevan vertaansa vailla nykymenon Suomessa, eli vihapostia ja tappouhkauksia satelee.
Mutta ei mitään uutta auringon alla tälläkään rintamalla. Israelin Kuolleen meren eteläpään tienoilla voi käydä toteamassa miten kerran niin iloluontoisten kaupunkien; Sodoman ja Gomorran kävi, siellä käyneen videosta voi nähdä miten sieltä yhä löytyy sekä kaupunkien rauniot, kuin myös ainutlaatuista "tulikiveä":
Michael Rood: Tulikiveä löytyy Sodoman ja Gomorron raunioilta
Jumala sanoo Raamatussa: "Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus." (3. Moos. 18:22). Rood toteaa videollaan, että Raamatussa käytetty hebrean sana, joka suomeksi on käänetty "kauhistus" on kielen voimakkaimpia (negatiivisia) ilmaisuja.
Mutta yhtä tuomittavaa on Raamatun mukaan heterohaureuskin, kuten kaikki muukin synti, sitä ei tule unohtaa.
"Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä." Raamattu ja Raamtun Jumala tuntee kyllä ihmisen ja osaa kuvata meidän aikaamme osuvasti; "heidän kunnianaan on heidän häpeänsä." (Fil. 3:19). Samaiselta kirjoittajalta eli Paavalilta löytyy tälläinen ihmiskuvaus kirjeessä Timoteukselle: "Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia..." (2Tim. 3:4).
Vaikeita aikoja? "Tää koko nousukausi sodan jälkeinen, on ollut laskukautta pienen ihmisen", laulai Tapani Kansa. Hyvinvointi on monen kohdalla pahoinvointia ja hyvinvointi yhteiskunnan perustukset horjuu, koska ihmiset ovat -itserakkaita, rahanahneita...
Suomessa ennen arvossapidetyt Raamatun ohjeet ja sen antamat elämänarvot on suurella media myllytyksellä saatu vaihtumaan monessa kohdin irvikuvikseen suomalaisten mielessä, vaikkei niin totaalisesti kuin ääriliberaalit haluaisivat. Mutta nyt (täysin suvaitsemattomasti, tietty) vaaditaan niitä, jotka pitävät jollain tavalla raamatullisia opetuksia ja arvoja ohjeenaan sulkemaan suunsa ja olemaan hiljaa.
No onneksi kaikki eivät ole vaan Helsingin kaduilla kuullaan sanomaa synnistä, parannuksen teon tarpeellisuudesta, vaikka paikallinen aviisi, Helsingin Sanomat, joka edesmenneen pitkäaikaisen Helsingin Saalem-seurakunnan johtajan mukaan "Saddukeusten lahkon pää-äänenkannattaja" Suomessa, on jo vuosikymmeniä johtanut antikristillistä kampanjaansa (oli se sitten tietoista tai tiedostamatonta, milloin olet nähnyt Hesarissa jotain myönteistä kristillisyydestä tai uskovista)?
Suomen tasavallaksi tituleerattu valtio vietti taas synttäreitä ma 6.12., entiteetin itsenäisyys on sittemmin tehtyjen sitomusten myötä ilmeisen kyseenalainen juttu, kun määräysvalta on suurelta osin maan rajojen ulkopuolella nykyisin.
Jo (19)60-luvulla rotestoi Simo-niminen henkilö, lausuen: "Se nyt vaan on sillä lailla, että tässäkin maassa on paljon mälsää." Silloisista ajoista on sen mälsän, jota synniksi sanotaan, määrä huomattavasti lisääntynyt ja saanut vapauden kukoistaa Suomen maassa. Varsinkin, jos näitä aikoja verrataan vielä pari vuosikymmentä taaksepäin, sotaaikoihin, jotka itsenäisyyspäivän vietto mieliin palauttaa. Silloinhan Tasavallan Presidentti Kyösti Kallio kehotti sotilaita lukemaan Raamattua sanoilla: "Kehotan kaikkia, jotka tänä vakavana aikana
palvelevat Isänmaata, lukemaan tätä kirjaa. Esi-isämme
ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingossa ja vainossa
että rauhan päivinä ammentaneet Raamatusta elämää,
voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee
Jumalan Sanan uudesti luovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä
sydämen uskolla sen siunaukset. Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä."
Nyt sitä häpeää riittää.
Mainitulla kuuskytluvulla eduskunta päätti silloisen arkkipiispankin siunauksella, että tässä maassa Jumalaa tulee saada ilman laillisia seuraamuksia vapaasti pilkata.
Ja pilkattu on. Kirjoissa, lehdissä, radiossa, televisiossa ja teatterissa, nyttemmin netissä myös.
Presidentti Kallion arvostama Pyhä Kirja kuitenkin varoittavasti sanoo: "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." (Historia kertoo, miten Jumalan profetaaliset varoitukset; Herran sana, on toteutunut Israelin kansan elämässä. Parannuksen tekoon annetun ajan umpeuduttua tuomiot tulivat -ja kovina. Miten enemmän on annettu, sitä enemmän vaaditaan -tyyliin. Jerusalemin hävitys tapahtui vuonna 70 jKr, vasta nelisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun he olivat hyljäneet messiaansa ja vaatineet Jeesus Nasaretilaisen ristiinnaulitsemista).
Vuonna 1970 vapautettiin abortti tehtäväksi myös ns "sosiaalisista syistä", joilla nykyisin nämä laillistetut lastenmurhat valtaosalta perustellaan. Yli puoli miljoonaa lasta on murhattu tuon järkyttävän lain seurauksena. Nyt nuori nainen laulaa YleX:n, Yleisradion nuorten kanavan, tuottamalla videolla: "Nyt on koolii tehdä abortteja, mulla on tuttu lääkäri, se tekee niitä halvalla. Mä tein taas abortin, annoin sille nimenkin; nyt Alex asustaa -lasipurkissa." Videolla näkyy myös muita eri nimillä varustettuja lasipurkkeja. Nurjan sukupolven kieroutunutta huumoria tai "taidetta", jonka pitäis hätkähdyttää, vaikka "kaikki" tietää, etteihän se kuulu asiaan, jos haluaa olla "cool". Raamatun mukaan murha on synti ja murhaajalla ei ole iankaikkista elämää (2 Moos. 20:13, 1 Joh. 3:5).
Vuoteen 1971 asti Suomen rikoslaissa oli pykälä samansukupuolisesta haureudesta, ns kehotuspykälä eli homoseksuaalisuuteen yllyttäminen poistettiin rikoslaista 1998. Ja niin on kansakunnassa kaapinovet olleet levällään ja eivät homot ja lesbot ole vain tulleet sieltä ulos vaan nykyisin tanssivat kansakunnan kaapin päällä, kuten viimeisimpien "Linnan juhlien" televisionti kaikelle kansalle näytti. Ennen homouden harjoittajilla oli uhka joutua linnaan nyt he pääsevät Linnaan. Siihen nyt sitten täytyis vaan tottua, mutta ihan kaikilta se ei onnistu; tyylikonsultti
Leena Sarvi paheksui Linnan juhlissa tanssineita homopareja radio Voicen haastattelussa, otsikoi Iltalehti, mutta silloin saa kokea suvaitsevuuden olevan vertaansa vailla nykymenon Suomessa, eli vihapostia ja tappouhkauksia satelee.
Mutta ei mitään uutta auringon alla tälläkään rintamalla. Israelin Kuolleen meren eteläpään tienoilla voi käydä toteamassa miten kerran niin iloluontoisten kaupunkien; Sodoman ja Gomorran kävi, siellä käyneen videosta voi nähdä miten sieltä yhä löytyy sekä kaupunkien rauniot, kuin myös ainutlaatuista "tulikiveä":
Michael Rood: Tulikiveä löytyy Sodoman ja Gomorron raunioilta
Jumala sanoo Raamatussa: "Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus." (3. Moos. 18:22). Rood toteaa videollaan, että Raamatussa käytetty hebrean sana, joka suomeksi on käänetty "kauhistus" on kielen voimakkaimpia (negatiivisia) ilmaisuja.
Mutta yhtä tuomittavaa on Raamatun mukaan heterohaureuskin, kuten kaikki muukin synti, sitä ei tule unohtaa.
"Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä." Raamattu ja Raamtun Jumala tuntee kyllä ihmisen ja osaa kuvata meidän aikaamme osuvasti; "heidän kunnianaan on heidän häpeänsä." (Fil. 3:19). Samaiselta kirjoittajalta eli Paavalilta löytyy tälläinen ihmiskuvaus kirjeessä Timoteukselle: "Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia..." (2Tim. 3:4).
Vaikeita aikoja? "Tää koko nousukausi sodan jälkeinen, on ollut laskukautta pienen ihmisen", laulai Tapani Kansa. Hyvinvointi on monen kohdalla pahoinvointia ja hyvinvointi yhteiskunnan perustukset horjuu, koska ihmiset ovat -itserakkaita, rahanahneita...
Suomessa ennen arvossapidetyt Raamatun ohjeet ja sen antamat elämänarvot on suurella media myllytyksellä saatu vaihtumaan monessa kohdin irvikuvikseen suomalaisten mielessä, vaikkei niin totaalisesti kuin ääriliberaalit haluaisivat. Mutta nyt (täysin suvaitsemattomasti, tietty) vaaditaan niitä, jotka pitävät jollain tavalla raamatullisia opetuksia ja arvoja ohjeenaan sulkemaan suunsa ja olemaan hiljaa.
No onneksi kaikki eivät ole vaan Helsingin kaduilla kuullaan sanomaa synnistä, parannuksen teon tarpeellisuudesta, vaikka paikallinen aviisi, Helsingin Sanomat, joka edesmenneen pitkäaikaisen Helsingin Saalem-seurakunnan johtajan mukaan "Saddukeusten lahkon pää-äänenkannattaja" Suomessa, on jo vuosikymmeniä johtanut antikristillistä kampanjaansa (oli se sitten tietoista tai tiedostamatonta, milloin olet nähnyt Hesarissa jotain myönteistä kristillisyydestä tai uskovista)?
maanantai 1. helmikuuta 2010
Uusi maailmanjärjestys tekeillä Helsingissä
Gorba ja Bush Helsingissä 9.9.-90
Yhdysvaltain presidentti (se vanhempi) George Bush (Helsingissä 9.9.1990 kahdenkeskisessä keskustelussaan Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatshovin kanssa Kuwaitin kriisistä): "...näen reaalisen mahdollisuuden uuden maailmanjärjestyksen luomisesta. Tämän uuden maailmanjärjestyksen pohjana tulee olla täysin varmat periaatteet."
"Se uusi järjestys, joka on mahdollista saada aikaan kaikkein näiden mutkien jälkeen, edellyttää, että Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ehdottavat positiivisempia yhteisiä ponnistuksia ei ainoastaan tämän ongelman säätelemiseksi, vaan myös muiden Lähi-idän ongelmien säätelemiseksi... Mitä lähempänä meidän kantamme ovat tämän päivän loppuun mennessä, sitä suotuisampia ovat uuden maailmanjärjestyksen perspektiivit... kyse ei ole ainoastaan tästä ongelmasta, vaan erittäin suurista asioista."
Gorbatshov varoitti Bushia muslimimaailman erilaisuudesta ja sen tuomasta vaarasta: "...jos tällä alueella, jossa arabikansoilla on valtavat rikkaudet, alkaa suuri sota suurine hävityksineen, niin arabimaailma kääntyy teitä vastaan... yksi asia on meidän ja teidän ideologianne, amerikkalaisten ja eurooppalaisten psykologia, ja toinen asia muslimien psykologia. Tässä on kaikki hämärää. Heille me kaikki olemme barbaareja ja vääräuskoisia... ymmärrämme, miten vaarallista on islamilainen fundamentalismi. Se on suuri uhka ja meidän pitää tehdä yhteistyötä vastustaaksemme sitä... suuret voimat, jotka nyt ovat sanoakseni alhaalla, voivat lähteä liikkeelle."
G. oli sotilaallista voimankäyttöä vastaan: "Ainoa tilanne, jonka yhteydessä olisi hyväksyttävissä voiman käyttö Irakia vastaan, on että se hyökkää Saudi-Arabiaan tai Jordaniaan. Kaikissa muissa tilanteissa voimankäytön pitää olla poisluettu."
G. ymmärsi Saddamin pelin palestiinalaiskycymyksellä näin: "Täytyy laskea siihen, että ongelma Israelin miehittämistä palestiinalaisalueista koetaan hyvin kärkevänä (arabimaailmassa). Sen vuoksi me myös olemme sitä mieltä, että on välttämätöntä iskeä häneltä se kortti kädestä ja käyttää sitä meidän yhteisten intressiemme hyväksi."
G ehdotti kansainvälistä konferenssia asian ja tilanteen hoitamiseksi, sanoen olevansa valmis solmimaan diplomaattisuhteet NL:n ja Israelin välille: "Jos Israel suostuisi ottamaan osaa tällaiseen konferenssiin, ei heti, vaan ilmeisesti toisessa vaiheessa, niin kompensaationa me voisimme suostua diplomaattisuhteiden solmimiseen Israelin kanssa."
B. näki ehdotuksessa vaaran: "Minä luulen, että hän hyväksyy tämän suunnitelman, jopa takertuu siihen. Muuta suuri osa maailmaa näkisi tämän meidän suurena tappionamme. Tällä tavallahan hän onnistuisi siirtää tilanteen keskipistettä.
Hän onnistuisi liittämään sen israelilais-palestiinalaiseen ongelmaan, ja tätä hän nimenomaan haluaa. Tämä ongelma pysyy vuosikausia ratkaisemattomana eikä voida sallia, että Irakin aggressio osoittautuisi oleva sidoksissa tähän ongelmaan... mitä hän sitten puhuukaan, minä en pidä häntä minään jättiläisenä. Jos hyväksyttäisiin suunnitelma, joka jättäisi jossain määrin Kuwaitin kysymyksen avoimeksi, niin se olisi suuri tappio YK:lle ja isku uudelle maailmanjärjestykselle."
Myöhemmin: "Ainoa ongelma on siinä, että israelilais-arabialaisen konfliktin kytkeminen mukaan tähän ongelmaan - se on sellainen piparkakku, joka saattaa luoda vaikutelman siitä, että aggressio on saanut menestystä."
G näki asian näin: "Piparkakku on siinä, että me hyväksymme hänet neuvottelukumppaniksi... jos me kytkemme mukaan israelilais-palestiinalaisen kysymyksen ja hän torjuu suunnitelman, niin silloin hän menettää luottamuksensa kaikkien arabien silmissä, kaikki näkevät että hän bluffasi."
B. pelkäsi Saddamin aiheuttavan provokaation (terrori-iskun tms): "...ilmeisen provokaation tapahduttua ei voi olla toimimatta, ei voi pidättäytyä sanoihin."
Johtajat vertailivat Saddamia ja Hitleriä seuraavasti; B: "Miten luulette, olisiko Hitlerin kanssa voinut päästä kompromissiin?"
G: "Minä luulen, että ei puhuta vastaavista ilmiöistä, tässä ei ole analogiaa."
B: "Olen samaa mieltä, Saddam Hussein ei ole ilmiö maailman mitassa, mutta he ovat henkilökohtaisesti yhtä julmia."
Muutenkin kapitalisti Bush oli kommunisti Gorban kanssa herttaisen yksimielinen keskustelun mittaan:
B: "Aivan oikein."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä... olen samaa mieltä kanssanne."
B: "Olen käytännössä samaa mieltä kaikessa paitsi yhdessä muotoilussa."
B: "Olen samaa mieltä kaikesta, mitä sanoitte."
Bush otti esille Saddamin tyyli käyttää ihmisiä (siviilejä) ihmiskilpinä, jota tapaa palestiinalaiset ovat harrastaneet israelia vastaan ilman kansainvälisen tuomioistuimen uhkaa: "...täysin viattomien ihmisten käyttäminen "kilpinä" ei saa minua rahtuakaan muutamaan politiikkaamme. Olen sitä mieltä, että sellaiset toimet voivat olla perusteena Nürnbergin kaltaisen oikeusprosessin käymiseksi."
Koko keskustelu: http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=23440&Itemid=3
Yhdysvaltain presidentti (se vanhempi) George Bush (Helsingissä 9.9.1990 kahdenkeskisessä keskustelussaan Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatshovin kanssa Kuwaitin kriisistä): "...näen reaalisen mahdollisuuden uuden maailmanjärjestyksen luomisesta. Tämän uuden maailmanjärjestyksen pohjana tulee olla täysin varmat periaatteet."
"Se uusi järjestys, joka on mahdollista saada aikaan kaikkein näiden mutkien jälkeen, edellyttää, että Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ehdottavat positiivisempia yhteisiä ponnistuksia ei ainoastaan tämän ongelman säätelemiseksi, vaan myös muiden Lähi-idän ongelmien säätelemiseksi... Mitä lähempänä meidän kantamme ovat tämän päivän loppuun mennessä, sitä suotuisampia ovat uuden maailmanjärjestyksen perspektiivit... kyse ei ole ainoastaan tästä ongelmasta, vaan erittäin suurista asioista."
Gorbatshov varoitti Bushia muslimimaailman erilaisuudesta ja sen tuomasta vaarasta: "...jos tällä alueella, jossa arabikansoilla on valtavat rikkaudet, alkaa suuri sota suurine hävityksineen, niin arabimaailma kääntyy teitä vastaan... yksi asia on meidän ja teidän ideologianne, amerikkalaisten ja eurooppalaisten psykologia, ja toinen asia muslimien psykologia. Tässä on kaikki hämärää. Heille me kaikki olemme barbaareja ja vääräuskoisia... ymmärrämme, miten vaarallista on islamilainen fundamentalismi. Se on suuri uhka ja meidän pitää tehdä yhteistyötä vastustaaksemme sitä... suuret voimat, jotka nyt ovat sanoakseni alhaalla, voivat lähteä liikkeelle."
G. oli sotilaallista voimankäyttöä vastaan: "Ainoa tilanne, jonka yhteydessä olisi hyväksyttävissä voiman käyttö Irakia vastaan, on että se hyökkää Saudi-Arabiaan tai Jordaniaan. Kaikissa muissa tilanteissa voimankäytön pitää olla poisluettu."
G. ymmärsi Saddamin pelin palestiinalaiskycymyksellä näin: "Täytyy laskea siihen, että ongelma Israelin miehittämistä palestiinalaisalueista koetaan hyvin kärkevänä (arabimaailmassa). Sen vuoksi me myös olemme sitä mieltä, että on välttämätöntä iskeä häneltä se kortti kädestä ja käyttää sitä meidän yhteisten intressiemme hyväksi."
G ehdotti kansainvälistä konferenssia asian ja tilanteen hoitamiseksi, sanoen olevansa valmis solmimaan diplomaattisuhteet NL:n ja Israelin välille: "Jos Israel suostuisi ottamaan osaa tällaiseen konferenssiin, ei heti, vaan ilmeisesti toisessa vaiheessa, niin kompensaationa me voisimme suostua diplomaattisuhteiden solmimiseen Israelin kanssa."
B. näki ehdotuksessa vaaran: "Minä luulen, että hän hyväksyy tämän suunnitelman, jopa takertuu siihen. Muuta suuri osa maailmaa näkisi tämän meidän suurena tappionamme. Tällä tavallahan hän onnistuisi siirtää tilanteen keskipistettä.
Hän onnistuisi liittämään sen israelilais-palestiinalaiseen ongelmaan, ja tätä hän nimenomaan haluaa. Tämä ongelma pysyy vuosikausia ratkaisemattomana eikä voida sallia, että Irakin aggressio osoittautuisi oleva sidoksissa tähän ongelmaan... mitä hän sitten puhuukaan, minä en pidä häntä minään jättiläisenä. Jos hyväksyttäisiin suunnitelma, joka jättäisi jossain määrin Kuwaitin kysymyksen avoimeksi, niin se olisi suuri tappio YK:lle ja isku uudelle maailmanjärjestykselle."
Myöhemmin: "Ainoa ongelma on siinä, että israelilais-arabialaisen konfliktin kytkeminen mukaan tähän ongelmaan - se on sellainen piparkakku, joka saattaa luoda vaikutelman siitä, että aggressio on saanut menestystä."
G näki asian näin: "Piparkakku on siinä, että me hyväksymme hänet neuvottelukumppaniksi... jos me kytkemme mukaan israelilais-palestiinalaisen kysymyksen ja hän torjuu suunnitelman, niin silloin hän menettää luottamuksensa kaikkien arabien silmissä, kaikki näkevät että hän bluffasi."
B. pelkäsi Saddamin aiheuttavan provokaation (terrori-iskun tms): "...ilmeisen provokaation tapahduttua ei voi olla toimimatta, ei voi pidättäytyä sanoihin."
Johtajat vertailivat Saddamia ja Hitleriä seuraavasti; B: "Miten luulette, olisiko Hitlerin kanssa voinut päästä kompromissiin?"
G: "Minä luulen, että ei puhuta vastaavista ilmiöistä, tässä ei ole analogiaa."
B: "Olen samaa mieltä, Saddam Hussein ei ole ilmiö maailman mitassa, mutta he ovat henkilökohtaisesti yhtä julmia."
Muutenkin kapitalisti Bush oli kommunisti Gorban kanssa herttaisen yksimielinen keskustelun mittaan:
B: "Aivan oikein."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä... olen samaa mieltä kanssanne."
B: "Olen käytännössä samaa mieltä kaikessa paitsi yhdessä muotoilussa."
B: "Olen samaa mieltä kaikesta, mitä sanoitte."
Bush otti esille Saddamin tyyli käyttää ihmisiä (siviilejä) ihmiskilpinä, jota tapaa palestiinalaiset ovat harrastaneet israelia vastaan ilman kansainvälisen tuomioistuimen uhkaa: "...täysin viattomien ihmisten käyttäminen "kilpinä" ei saa minua rahtuakaan muutamaan politiikkaamme. Olen sitä mieltä, että sellaiset toimet voivat olla perusteena Nürnbergin kaltaisen oikeusprosessin käymiseksi."
Koko keskustelu: http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=23440&Itemid=3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)