Keväisiä ajatuksia kirkkaudesta ja pimeydestä

Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. (Ps. 84:11). Tänä aamuna kolmen kilometrin työmatkaa vaaramaisemissa kävellessä kevätaurinko loisti "täydellä terällä", kuten se on useina viime päivinä iloksemme tehnyt. Kun on mahdollisuus käydä tästä -pitemmällä aikavälillä otettuna- oudohkosta valoilmiöstä nauttimassa esim. järven jäällä, "valohoitoa" saamassa ja samalla kuntoa kohentamassa, auttaa se unohtamaan menneen talven pimeyden, sen viimat ja tuiskut. Raamattu vertaa Jumalaa aurinkoon, koska se on kirkkainta mitä me tässä luomakunnassa voimme havainnoida, mutta apostoli Paavali kertoi kuningas Agrippan edessä kohtaamisestaan ylösnousseen Jeesuksen kanssa Damaskon tiellä, ollessaan matkalla vainomaan Kristukseen uskovia: "Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella, näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä, ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.' Niin minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Ja Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat." (Apt. 26:12-15). Luojan ja Poikansa kirkkaus on suurempi kuin luomiensa valojen; aurinkomme tai miljardien tähtien. Onnetonta on, että Luojan kirkkaus ei enää maassamme juurikaan valaise Suomen kansan elämää. Esimerkiksi Suomen eduskunnassa viime toukokuussa Yle verosta keskustellessa olivat Ylen vähät ja lyhyet hartausohjelmat erään kansanedustajan toimesta kielteisesti esillä, ainoana yksittäisenä ohjelmaryhmänä, johon keskustelussa puututtiin. Jumalan ja Jeesuksen mainitseminen muuten kuin kirosanana on nykyisin joillekin liikaa. Suvaitsevaisuus on löytänyt rajansa. Huomiotta jää se tosiseikka, että niin Ylen (jonka antia joutuu omatuntoaan vastaan nyt moni veroillaan kustantamaan) kuin muidenkin tiedotusvälineiden välittämä maailmankuva on meille tuotettu pääasiassa (koulutuksensa ansiosta) niinsanotun "tieteellis"-materialistisen maailmankatsomuksen makaronin kautta elämää tarkastelevien ihmisten välityksellä. Mainitun makoronin läpi kun ei Jumalan suuruus havainnoidu, päädytään siiden ihmismielelle hyvin tarkoitushakuisasti vapauttavaan päätelmään ettei Jumalaa ole ja ihminen itse on korkein auktoriteetti esimerkiksi mitä moraaliin ja etiikkaan tulee, seurauksena -sanamukaisesti- jumalaton meno. Ei mitään uutta auringon alla. parituhatta vuotta sitten Paavali kirjoitti silloisille roomalaisille kirjeessään erittäin osuvasti: "Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi." (Room. 1:19-23). (Ja Paavali jatkaa kertomalla selvästi ja suoraan millaisiin luonnottomuuksiin se ihmiset johtaa, mutta sitä tässä olisi nykyään erittäin "poliittiisesti epäkorrektia" toistaa). Lääkäri ja kirjailija Pekka Reinikainen mainitsi taannoin Joensuussa luennoidessaan (mainiot luennot löytyvät netissä http://especial.tv -osoitteesta) , miten "pyhä" on edellä mainitun "tieteellis"-materialistisen maailmankatsomuksen kulmakivenä toimivan evoltuutioteorian asema Suomen koulutuksessa nykyisin. Vaikka oppilaita opetetaan yleensä kriittisyyteen, tätä uskomusjärjestelmää (että tyhjästä sattumien kautta syntyisi äärimmäisen monimutkaista ja ihmeellistä elämää) ei saa arvostella - tai takkiin tulee. Oppilas vastasi tentissä juuri kuten oppikirjat opettavat, mutta lisäsi vastukseen tarkan selityksen miksi se ei (elävässä elämässä) toimi. Arvostelussa tulos oli pyöreä "0". Ei riitä että tietää mitä -kehuessaan viisaita olevansa, tyhmiksi tulleet- asioista esittävät, vaan sen täytyy myös osoittaa omaksuneensa ainoana totuutena. Mutta Jumala on. Hänen kirkkautensa, viisautensa ja suuruutensa voidaan havainnoida luomassaan luomakunnassaan, kun sitä avoimin mielin tarkastelee. Ja vilpittömästi puoleensa kääntyvä luotunsa saa myös kokea yhteyden kanssaan -poikansa Jeesuksen kautta. Miten Jeesus tuon yhteyden meille avasi on pääsiäisajan tapahtumien sisältö ja teema. Valaiskoon mieliämme, ihmisen synnin aiheuttaman kärsimyksen pitkäperjantaita seuraanvan ylösnousemusaamun huikaiseva kirkkaus.

Vapaaksi vihasta

"Mä oon rasisti, mä myönnän sen, mä vihaan kaikkia näitä neekereitä ja vinosilmiä ja rättipäitä. Mä vihaan niitä, koska mä en tunne niitä ja ne on mulle ihan outoa porukkaa. Enkä mä ymmärrä mitä v****a ne täällä oikein tekee? Ei tänne tarvi tulla, pysyköön pois! Ja mulla on täys oikeus mun vihaan sitä ei kukaan vie multa pois. Se on ihan turha tulla tätien valistamaan joillain rotujen välisellä tasa-arvolla. Sillä tää viha, son ainoa mitä mulla on enää jäljellä. Son ainoa asia, jota tää yhteiskunta ei oo vienyt multa pois. Ja jos mä antaisin tään vihankin vielä pois, sitten mulle ei jäis mitään. Ei ees lämmintä p***aa housuun. Niin että ihan turha yrittää."

Tänä aamuna (15.1.2008) lainasi Ylen radio 1:n tuottamassa keskusteluohjelmassa, toimittaja Markku Heikkinen Kristian Smedsin näytelmää "Huutavan ääni korvessa."

"Aamen!"

Sen sanoi lainauksen päälle, ohjelman (jonka aiheena oli "kuinka vihata rakentavasti") viimeisenä sanana rovasti, joka oli eräs keskustelijoista.

Viha elää, ja voi ilmeisen hyvin, ajassamme. Viha on ollut ihmisen seuralaisena alusta asti. Kain (Aadamin poika) koki väkivaltaista vihaa veljeään Aabelia kohtaan ja se johti ihmiskunnan ensimmäiseen murhaan. Siitä lähtien on vihaa pidetty ja vihasta pidetty, siitä nautittu ja vihaa vihattu.

Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalais kirjeessään "vihan astioista" ja vastakohtana "laupeuden astioista."

"Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?" Rm 9:22- 23.

Huomionarvoista on, että Jumala tuntee vihaa. Ja tahtoo näyttää sen.

Mitä Jumala vihaa?

"Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa." Rm 1:18.

Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia. Ef 5:6.

"Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,
sillä niiden tähden tulee Jumalan viha." Kol 3:5.

Sanalla sanoen, Jumala vihaa syntiä.

Synti on kapinointia Jumalan (hyvää) tahtoa vastaan, joka puolestaan johtaa vääryyteen ja pahuuteen.

Kun ihminen elää ilman Jumalaa, hän on vailla Jumalan rakkautta. Ei niin, etteikö hän olisi Jumalan rakkauden kohde... ( sillä Jumalan ilmoituksen, Raamatun, keskeinen sanoma on:
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" Joh 3:16)
...vaan, vailla Jumalaa elävä ihminen ei saa ammennettua rakkautta suoraan sen lähteestä -Jumalasta.

"Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä." 1 Jh 4:16.

"Mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu." Rm 5:5.

Välttääkseen aloituksessa mainitun (sisäisen) puutostilan, joka on valitettavan yleistä (ulkoisen) hyvinvointimme keskellä, on lääke Jumalan rakkaus, joka on tarjolla jokaiselle, myös vihaisille nuorille miehille ja muille vääristyneen vihan vllassa olijoille, ja se on saatavissa uskon kautta Jeesukseen, Jumalan rakkauden lähettilääseen ja ihmiskunnan Vapahtajaan, kuten yllä oleva lainaus Jh 3:16 osoittaa.

Muutoksen, jonka usko Jeesukseen tuo, kun ihminen saa kokea taivaallisen Isän rakkauden, ovat lukuisat ihmiset saaneet kokea ja päässeet irti vihasta, aitoon rakkauteen myös lähimmäistä kohtaan.

Siinä saa rasismi kyytiä, kun kaikki Jumalan luomat tulevat rakkaiksi!

----