Vapaaksi vihasta

"Mä oon rasisti, mä myönnän sen, mä vihaan kaikkia näitä neekereitä ja vinosilmiä ja rättipäitä. Mä vihaan niitä, koska mä en tunne niitä ja ne on mulle ihan outoa porukkaa. Enkä mä ymmärrä mitä v****a ne täällä oikein tekee? Ei tänne tarvi tulla, pysyköön pois! Ja mulla on täys oikeus mun vihaan sitä ei kukaan vie multa pois. Se on ihan turha tulla tätien valistamaan joillain rotujen välisellä tasa-arvolla. Sillä tää viha, son ainoa mitä mulla on enää jäljellä. Son ainoa asia, jota tää yhteiskunta ei oo vienyt multa pois. Ja jos mä antaisin tään vihankin vielä pois, sitten mulle ei jäis mitään. Ei ees lämmintä p***aa housuun. Niin että ihan turha yrittää."

Tänä aamuna (15.1.2008) lainasi Ylen radio 1:n tuottamassa keskusteluohjelmassa, toimittaja Markku Heikkinen Kristian Smedsin näytelmää "Huutavan ääni korvessa."

"Aamen!"

Sen sanoi lainauksen päälle, ohjelman (jonka aiheena oli "kuinka vihata rakentavasti") viimeisenä sanana rovasti, joka oli eräs keskustelijoista.

Viha elää, ja voi ilmeisen hyvin, ajassamme. Viha on ollut ihmisen seuralaisena alusta asti. Kain (Aadamin poika) koki väkivaltaista vihaa veljeään Aabelia kohtaan ja se johti ihmiskunnan ensimmäiseen murhaan. Siitä lähtien on vihaa pidetty ja vihasta pidetty, siitä nautittu ja vihaa vihattu.

Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalais kirjeessään "vihan astioista" ja vastakohtana "laupeuden astioista."

"Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?" Rm 9:22- 23.

Huomionarvoista on, että Jumala tuntee vihaa. Ja tahtoo näyttää sen.

Mitä Jumala vihaa?

"Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa." Rm 1:18.

Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia. Ef 5:6.

"Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,
sillä niiden tähden tulee Jumalan viha." Kol 3:5.

Sanalla sanoen, Jumala vihaa syntiä.

Synti on kapinointia Jumalan (hyvää) tahtoa vastaan, joka puolestaan johtaa vääryyteen ja pahuuteen.

Kun ihminen elää ilman Jumalaa, hän on vailla Jumalan rakkautta. Ei niin, etteikö hän olisi Jumalan rakkauden kohde... ( sillä Jumalan ilmoituksen, Raamatun, keskeinen sanoma on:
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" Joh 3:16)
...vaan, vailla Jumalaa elävä ihminen ei saa ammennettua rakkautta suoraan sen lähteestä -Jumalasta.

"Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä." 1 Jh 4:16.

"Mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu." Rm 5:5.

Välttääkseen aloituksessa mainitun (sisäisen) puutostilan, joka on valitettavan yleistä (ulkoisen) hyvinvointimme keskellä, on lääke Jumalan rakkaus, joka on tarjolla jokaiselle, myös vihaisille nuorille miehille ja muille vääristyneen vihan vllassa olijoille, ja se on saatavissa uskon kautta Jeesukseen, Jumalan rakkauden lähettilääseen ja ihmiskunnan Vapahtajaan, kuten yllä oleva lainaus Jh 3:16 osoittaa.

Muutoksen, jonka usko Jeesukseen tuo, kun ihminen saa kokea taivaallisen Isän rakkauden, ovat lukuisat ihmiset saaneet kokea ja päässeet irti vihasta, aitoon rakkauteen myös lähimmäistä kohtaan.

Siinä saa rasismi kyytiä, kun kaikki Jumalan luomat tulevat rakkaiksi!

----