Vanhoja emaileja selaillessa tuli tälläinen sarkastinen, ellei suorastaan ironinen, teksti vastaan parin kolmen vuoden takaa...
Georgialainen kysyi kansainvälisessä tutkijatapaamisessa suomalaiselta kollegalta, kun oli puhe Suomen alhaisesta korruptiotasosta, miten Suomessa estetään virkamiehiä varastamasta viraston välineistöä omiin tarpeisiinsa. Suomalainen ei osannut sanoa kuin: "Sehän on väärin. Sehän on laitonta."
Suomi on ajatunut tilanteeseen, jossa se on jäänyt tässä asiassa menneisyyden vangiksi, vaikka länsimaista trendiä noudattaen ollaan pitkälti ja monessa asiassa luovuttu vanhanaikasesta ja modernin yhteiskunnan vaatimuksien kanssa
ristiriidassa olevasta juutalaiskristillisestä moraalista. (Tässä voisi viitata lainsäädäntöön Jumalanpilkkapykälästä, aborttilainsäädännön kautta parisuhdelakiin. Nyt sorvaillaan keinohedelmöityslakia mahdollisimman "humaaniksi").
Miten voimme kestää sen, että virkamiehillemme ja siten meille suomalaisille nauretaan ulkomailla, kun he eivät osaa ymmärtää omaa etuaan? Eikö ahdistava moraalinen ilmapiiri virkamiestoiminnassa aiheuta kestämätöntä ahdistusta
monille yksilökansalaisille? Eikö asiaan voisi -eteläsuomalaispiispaa mukaillen- ottaa "sielunhoidollista näkökulmaa", ja tulkita sitä "rakkauden avulla", niin että virkamiehet ja lain edessä ahdinkoon joutuneet kansalaiset voisivat sopia yksilötasolla sopivasta menettelystä, jolla ongelmatilanne ratkeaisi mahdollisimman kivuttomasti, helposti ja nopeasti?
Eikö kyse ole myös (turvavyöt kiinni, täältä se taas tulee) -suvaitsevaisuudesta?
Monet haluaisivat kokea vapautta etsiä luovia ratkaisuja ja päästä siten toteuttamaan itseään hankaliksi koetuissa tilanteissa, molemmilla puolilla virkamiespöytää, mutta nyt vallitseva luovia ratkaisuja suvaitsematon ja suorastaan puritaanisen ankara moraali estää tälläiset pyrkimykset tylyllä tavalla.
Eikö kyse ole myös yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, kun esimerkiksi työssään Ford Mondeolla ja vapaa-aikanaan Toyota Corollalla ajelemaan joutuva poliisi ottaisi pientä yksityistä avustusta S-sarjan Mersulla kansallisesti ja kansaivälisesti merkittäviä liikeasioitaan kohtuullisella ylinopeudella ajavalta liikejohtajalta?
Miksi virkamieskorruption puute saisi tukahduttaa yksilönvapauden totetumisen tällä suomalaisen yhteiskunnan osa-alueella laajemman kokonaisedun nimissä, kun siitä on nähty hyväksi luopua muillakin elämänalueilla?
Olisihan tässä mahdollisuus heikentää jälleen yhtä niistä ah, niin ahdistavista ja vanhanaikaisista ankkuriköysistä, jotka ovat estäneet yhteiskuntalaivaamme iloisesti ajelehtimasta ajanvirrassa eteenpäin. (Ihan viimeisimpänä niistä kymmenestä on nirhattu tätä "muista pyhittää lepopäivä"-köyttä. Muut ovat saaneet oman käsittelynsä aiemmin).
Herkkäkorvaisimmat, tai joilla ei ole "luurit" korvilla, saattavat kuulla edestäpäin putouksen kohinan, mutta mitäs sitten, jos nämä tuomiopäivän profeetat olisivat jollakin tavalla oikeassakin, siellähän olisi sitten varsinainen extreme-kokemus tarjolla meille kaikille, jiiihaa!
-HM Ojala
ihminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti