tiistai 19. maaliskuuta 2013
Keväisiä ajatuksia kirkkaudesta ja pimeydestä
Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. (Ps. 84:11).
Tänä aamuna kolmen kilometrin työmatkaa vaaramaisemissa kävellessä kevätaurinko loisti "täydellä terällä", kuten se on useina viime päivinä iloksemme tehnyt. Kun on mahdollisuus käydä tästä -pitemmällä aikavälillä otettuna- oudohkosta valoilmiöstä nauttimassa esim. järven jäällä, "valohoitoa" saamassa ja samalla kuntoa kohentamassa, auttaa se unohtamaan menneen talven pimeyden, sen viimat ja tuiskut.
Raamattu vertaa Jumalaa aurinkoon, koska se on kirkkainta mitä me tässä luomakunnassa voimme havainnoida, mutta apostoli Paavali kertoi kuningas Agrippan edessä kohtaamisestaan ylösnousseen Jeesuksen kanssa Damaskon tiellä, ollessaan matkalla vainomaan Kristukseen uskovia: "Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella, näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä, ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.' Niin minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Ja Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat." (Apt. 26:12-15).
Luojan ja Poikansa kirkkaus on suurempi kuin luomiensa valojen; aurinkomme tai miljardien tähtien.
Onnetonta on, että Luojan kirkkaus ei enää maassamme juurikaan valaise Suomen kansan elämää. Esimerkiksi Suomen eduskunnassa viime toukokuussa Yle verosta keskustellessa olivat Ylen vähät ja lyhyet hartausohjelmat erään kansanedustajan toimesta kielteisesti esillä, ainoana yksittäisenä ohjelmaryhmänä, johon keskustelussa puututtiin. Jumalan ja Jeesuksen mainitseminen muuten kuin kirosanana on nykyisin joillekin liikaa. Suvaitsevaisuus on löytänyt rajansa. Huomiotta jää se tosiseikka, että niin Ylen (jonka antia joutuu omatuntoaan vastaan nyt moni veroillaan kustantamaan) kuin muidenkin tiedotusvälineiden välittämä maailmankuva on meille tuotettu pääasiassa (koulutuksensa ansiosta) niinsanotun "tieteellis"-materialistisen maailmankatsomuksen makaronin kautta elämää tarkastelevien ihmisten välityksellä. Mainitun makoronin läpi kun ei Jumalan suuruus havainnoidu, päädytään siiden ihmismielelle hyvin tarkoitushakuisasti vapauttavaan päätelmään ettei Jumalaa ole ja ihminen itse on korkein auktoriteetti esimerkiksi mitä moraaliin ja etiikkaan tulee, seurauksena -sanamukaisesti- jumalaton meno.
Ei mitään uutta auringon alla. parituhatta vuotta sitten Paavali kirjoitti silloisille roomalaisille kirjeessään erittäin osuvasti: "Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi." (Room. 1:19-23). (Ja Paavali jatkaa kertomalla selvästi ja suoraan millaisiin luonnottomuuksiin se ihmiset johtaa, mutta sitä tässä olisi nykyään erittäin "poliittiisesti epäkorrektia" toistaa).
Lääkäri ja kirjailija Pekka Reinikainen mainitsi taannoin Joensuussa luennoidessaan (mainiot luennot löytyvät netissä http://especial.tv -osoitteesta) , miten "pyhä" on edellä mainitun "tieteellis"-materialistisen maailmankatsomuksen kulmakivenä toimivan evoltuutioteorian asema Suomen koulutuksessa nykyisin. Vaikka oppilaita opetetaan yleensä kriittisyyteen, tätä uskomusjärjestelmää (että tyhjästä sattumien kautta syntyisi äärimmäisen monimutkaista ja ihmeellistä elämää) ei saa arvostella - tai takkiin tulee. Oppilas vastasi tentissä juuri kuten oppikirjat opettavat, mutta lisäsi vastukseen tarkan selityksen miksi se ei (elävässä elämässä) toimi. Arvostelussa tulos oli pyöreä "0". Ei riitä että tietää mitä -kehuessaan viisaita olevansa, tyhmiksi tulleet- asioista esittävät, vaan sen täytyy myös osoittaa omaksuneensa ainoana totuutena.
Mutta Jumala on. Hänen kirkkautensa, viisautensa ja suuruutensa voidaan havainnoida luomassaan luomakunnassaan, kun sitä avoimin mielin tarkastelee. Ja vilpittömästi puoleensa kääntyvä luotunsa saa myös kokea yhteyden kanssaan -poikansa Jeesuksen kautta.
Miten Jeesus tuon yhteyden meille avasi on pääsiäisajan tapahtumien sisältö ja teema. Valaiskoon mieliämme, ihmisen synnin aiheuttaman kärsimyksen pitkäperjantaita seuraanvan ylösnousemusaamun huikaiseva kirkkaus.
perjantai 23. marraskuuta 2012
Yle-vero tulee kohta, on se niin väärin...
Ensi vuoden (2013 AD) alussa tulee voimaan eduskunnan meille herttaisen yksituumaisuuden vallassa säätämä Yle-vero. Aiemmin esitetty Ylemaksu koettiin monilla tahoilla erittain epäoikeudenmukaisena ja nyt pitäisi olla tyytyväinen, että sellainen kauheus ei päässyt tapahtumaan. Mutta oliko hallintorattaissa taas käytössä Hegelin teesi-antiteesi-synteesi systeemi, että lyötiin senverran yli, että kansa saatiin hyväksymään alunperin aiottukin lopputulema?
Vaan ongelmana on, ei vain se, että pakkoverotuksen uhreiksi joutuvat Ylen "palveluja" käyttämättömät henkilöt, vaan myös ne jotka eivät omissatunnoissaan voi kertakaikkiaan hyväksyä Ylen ohjelmien sisältämää rienausta, riettautta ja muuta rokkanrollia.
Ratkaisu on mielestäni ilmiselvä; koska selväsi ohjelmiston tarpeellisin ja ainut suurinpiirtein kelvollinen ohjelma Ylellä on "Merisää", ei sen tuottamiseen tarvinne 500 miljoonaa, (jollei ruveta lupaamaan oikein mahdottoman hyvää säätä merenkulkijoille ja saaristolaisille), joten verorasitusta voitaisiin siltä osin huomattavasti keventää tai muuttaa nimi esim. "etelämaisen elämäntavan edistämis-veroksi" ja lähettää nekin miljoonat Kreikkaan...
Ai niin, ja asun muuten sisämaassa:)
Ensi vuoden (2013 AD) alussa tulee voimaan eduskunnan meille herttaisen yksituumaisuuden vallassa säätämä Yle-vero. Aiemmin esitetty Ylemaksu koettiin monilla tahoilla erittain epäoikeudenmukaisena ja nyt pitäisi olla tyytyväinen, että sellainen kauheus ei päässyt tapahtumaan. Mutta oliko hallintorattaissa taas käytössä Hegelin teesi-antiteesi-synteesi systeemi, että lyötiin senverran yli, että kansa saatiin hyväksymään alunperin aiottukin lopputulema?
Vaan ongelmana on, ei vain se, että pakkoverotuksen uhreiksi joutuvat Ylen "palveluja" käyttämättömät henkilöt, vaan myös ne jotka eivät omissatunnoissaan voi kertakaikkiaan hyväksyä Ylen ohjelmien sisältämää rienausta, riettautta ja muuta rokkanrollia.
Ratkaisu on mielestäni ilmiselvä; koska selväsi ohjelmiston tarpeellisin ja ainut suurinpiirtein kelvollinen ohjelma Ylellä on "Merisää", ei sen tuottamiseen tarvinne 500 miljoonaa, (jollei ruveta lupaamaan oikein mahdottoman hyvää säätä merenkulkijoille ja saaristolaisille), joten verorasitusta voitaisiin siltä osin huomattavasti keventää tai muuttaa nimi esim. "etelämaisen elämäntavan edistämis-veroksi" ja lähettää nekin miljoonat Kreikkaan...
Ai niin, ja asun muuten sisämaassa:)
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Usko ja politiikka
Eduskuntavaaleihin on muutama viikko aikaa. On sanottu ettei politiikkaa ja uskontoa pidä sekoittaa. Ja totta on, ei pidäkään, olen samaa mieltä.
Uskontoa ei pitäisi ylipäätään sekoittaa mihinkään. Siitä on ihmisen parempi pysyä tarkasti erossa. Uskonto tappaa.
Uskonnolliset johtajat kateudessaan surmauttivat Jeesus Nasaretilaisenkin, Jumalan Pojan, ihmiskunnan Vapahtajan. Ja uskonnon nimissä on Hänen seuraajiaankin surmattu joukottain. Aluksi ateisteina, koska eivät tunnustaneet Rooman valtakunnan jumalia. Sittemmin harhaoppisina esim. roomalaiskatolisen inkvisition toimesta tai islamilaisissa maissa, koska uskovat "profeetta Isan" (Jeeskuksen nimi Koraanissa) olevan Jumalan Poika, jne.
Uskontoja maailmassa riittää. Yhteistä niille kaikille on ihmiskeskeisyys, ihmisen rituaalit, ihmisen yritys olla kelvollinen (jumalille, Jumalalle) tiettyjen sääntöjen puitteissa. Uskonto on täysin eri asia kuin elävä usko Jeesukseen. Usko Jeesukseen tuo tunnonrauhan syntiselle. Syntiselle, joka kääntyy pois synnistä Vapahtajansa puoleen. Näin uskon kautta ihminen pelastuu, ilman omia tekoja.
Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa asiasta: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." (Ef. 2:8-10).
Eli armahdettu seuraa Jeesusta ja hän saa vaeltaa Jumalan valmistamissa teoissa elävässä yhteydessä Hänen kanssaan.
Totta maar tämä vaikuttaa koko hänen elämäänsä. Usko Jeesukseen on uskoa Jumalaan ja Hänen Sanaansa, joka luo pohjan ja perustuksen elämälle. Nuorta Timoteusta Paavali neuvoi: "Ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen." (1 Tim. 4:8).
No, voikos Raamattua sotkea politiikkaan? Joidenkin pelätään näin tekevän ja paheksunta on suuri. Raamattu, Jumalan Sana, on syytä pitää kaukana politiikan eli lainsäädäntötyön arjesta, jos halutaan, että ihminen saa itse määritellä moraalinsa rajat. Nimittäin Jumala on jo sanonut painavan sanansa ihmisen elämän useimmilla alueilla. Jos haluamme, että meidän tulee saada vapaasti harjoittaa ahneutta, valehtelua, haureutta, jumalanpilkkaa, homoutta tai viattomien, syntymättömien lasten tappamista, ON selvää, että Raamattua ei voi silloin yhteiskuntaelämäämme sotkea.
Raamattu sisältää sekä lain että evankeliumin. Laki osoittaa mikä on väärin eli syntiä Jumalan edessä, evankeliumi tuo lain syntiseksi osoittamalle mahdollisuuden armahdukseen Jeesuksen sijaiskärsimyksen ansiosta, (mutta ei anna lupaa jatkaa synnissä, Jeesus sanoi syntiselle naiselle: "Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee").
Raamattu kertoo Jumalan Valtakunnasta, mutta lupaa myös "maallisille maille" hyvää: "Jos... mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi." (2 Aikakirja 7:14)
Nöyrtyä, rukoilla, etsiä Jumalaa ja palata pahoilta teiltä. Se olisi nyt parasta politiikkaa, että rakas ja kallis Suomen maa voisi parantua.
Uskontoa ei pitäisi ylipäätään sekoittaa mihinkään. Siitä on ihmisen parempi pysyä tarkasti erossa. Uskonto tappaa.
Uskonnolliset johtajat kateudessaan surmauttivat Jeesus Nasaretilaisenkin, Jumalan Pojan, ihmiskunnan Vapahtajan. Ja uskonnon nimissä on Hänen seuraajiaankin surmattu joukottain. Aluksi ateisteina, koska eivät tunnustaneet Rooman valtakunnan jumalia. Sittemmin harhaoppisina esim. roomalaiskatolisen inkvisition toimesta tai islamilaisissa maissa, koska uskovat "profeetta Isan" (Jeeskuksen nimi Koraanissa) olevan Jumalan Poika, jne.
Uskontoja maailmassa riittää. Yhteistä niille kaikille on ihmiskeskeisyys, ihmisen rituaalit, ihmisen yritys olla kelvollinen (jumalille, Jumalalle) tiettyjen sääntöjen puitteissa. Uskonto on täysin eri asia kuin elävä usko Jeesukseen. Usko Jeesukseen tuo tunnonrauhan syntiselle. Syntiselle, joka kääntyy pois synnistä Vapahtajansa puoleen. Näin uskon kautta ihminen pelastuu, ilman omia tekoja.
Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa asiasta: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." (Ef. 2:8-10).
Eli armahdettu seuraa Jeesusta ja hän saa vaeltaa Jumalan valmistamissa teoissa elävässä yhteydessä Hänen kanssaan.
Totta maar tämä vaikuttaa koko hänen elämäänsä. Usko Jeesukseen on uskoa Jumalaan ja Hänen Sanaansa, joka luo pohjan ja perustuksen elämälle. Nuorta Timoteusta Paavali neuvoi: "Ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen." (1 Tim. 4:8).
No, voikos Raamattua sotkea politiikkaan? Joidenkin pelätään näin tekevän ja paheksunta on suuri. Raamattu, Jumalan Sana, on syytä pitää kaukana politiikan eli lainsäädäntötyön arjesta, jos halutaan, että ihminen saa itse määritellä moraalinsa rajat. Nimittäin Jumala on jo sanonut painavan sanansa ihmisen elämän useimmilla alueilla. Jos haluamme, että meidän tulee saada vapaasti harjoittaa ahneutta, valehtelua, haureutta, jumalanpilkkaa, homoutta tai viattomien, syntymättömien lasten tappamista, ON selvää, että Raamattua ei voi silloin yhteiskuntaelämäämme sotkea.
Raamattu sisältää sekä lain että evankeliumin. Laki osoittaa mikä on väärin eli syntiä Jumalan edessä, evankeliumi tuo lain syntiseksi osoittamalle mahdollisuuden armahdukseen Jeesuksen sijaiskärsimyksen ansiosta, (mutta ei anna lupaa jatkaa synnissä, Jeesus sanoi syntiselle naiselle: "Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee").
Raamattu kertoo Jumalan Valtakunnasta, mutta lupaa myös "maallisille maille" hyvää: "Jos... mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi." (2 Aikakirja 7:14)
Nöyrtyä, rukoilla, etsiä Jumalaa ja palata pahoilta teiltä. Se olisi nyt parasta politiikkaa, että rakas ja kallis Suomen maa voisi parantua.
maanantai 20. joulukuuta 2010
SUOMI 93V
Suomen tasavallaksi tituleerattu valtio vietti taas synttäreitä ma 6.12., entiteetin itsenäisyys on sittemmin tehtyjen sitomusten myötä ilmeisen kyseenalainen juttu, kun määräysvalta on suurelta osin maan rajojen ulkopuolella nykyisin.
Jo (19)60-luvulla rotestoi Simo-niminen henkilö, lausuen: "Se nyt vaan on sillä lailla, että tässäkin maassa on paljon mälsää." Silloisista ajoista on sen mälsän, jota synniksi sanotaan, määrä huomattavasti lisääntynyt ja saanut vapauden kukoistaa Suomen maassa. Varsinkin, jos näitä aikoja verrataan vielä pari vuosikymmentä taaksepäin, sotaaikoihin, jotka itsenäisyyspäivän vietto mieliin palauttaa. Silloinhan Tasavallan Presidentti Kyösti Kallio kehotti sotilaita lukemaan Raamattua sanoilla: "Kehotan kaikkia, jotka tänä vakavana aikana
palvelevat Isänmaata, lukemaan tätä kirjaa. Esi-isämme
ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingossa ja vainossa
että rauhan päivinä ammentaneet Raamatusta elämää,
voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee
Jumalan Sanan uudesti luovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä
sydämen uskolla sen siunaukset. Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä."
Nyt sitä häpeää riittää.
Mainitulla kuuskytluvulla eduskunta päätti silloisen arkkipiispankin siunauksella, että tässä maassa Jumalaa tulee saada ilman laillisia seuraamuksia vapaasti pilkata.
Ja pilkattu on. Kirjoissa, lehdissä, radiossa, televisiossa ja teatterissa, nyttemmin netissä myös.
Presidentti Kallion arvostama Pyhä Kirja kuitenkin varoittavasti sanoo: "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." (Historia kertoo, miten Jumalan profetaaliset varoitukset; Herran sana, on toteutunut Israelin kansan elämässä. Parannuksen tekoon annetun ajan umpeuduttua tuomiot tulivat -ja kovina. Miten enemmän on annettu, sitä enemmän vaaditaan -tyyliin. Jerusalemin hävitys tapahtui vuonna 70 jKr, vasta nelisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun he olivat hyljäneet messiaansa ja vaatineet Jeesus Nasaretilaisen ristiinnaulitsemista).
Vuonna 1970 vapautettiin abortti tehtäväksi myös ns "sosiaalisista syistä", joilla nykyisin nämä laillistetut lastenmurhat valtaosalta perustellaan. Yli puoli miljoonaa lasta on murhattu tuon järkyttävän lain seurauksena. Nyt nuori nainen laulaa YleX:n, Yleisradion nuorten kanavan, tuottamalla videolla: "Nyt on koolii tehdä abortteja, mulla on tuttu lääkäri, se tekee niitä halvalla. Mä tein taas abortin, annoin sille nimenkin; nyt Alex asustaa -lasipurkissa." Videolla näkyy myös muita eri nimillä varustettuja lasipurkkeja. Nurjan sukupolven kieroutunutta huumoria tai "taidetta", jonka pitäis hätkähdyttää, vaikka "kaikki" tietää, etteihän se kuulu asiaan, jos haluaa olla "cool". Raamatun mukaan murha on synti ja murhaajalla ei ole iankaikkista elämää (2 Moos. 20:13, 1 Joh. 3:5).
Vuoteen 1971 asti Suomen rikoslaissa oli pykälä samansukupuolisesta haureudesta, ns kehotuspykälä eli homoseksuaalisuuteen yllyttäminen poistettiin rikoslaista 1998. Ja niin on kansakunnassa kaapinovet olleet levällään ja eivät homot ja lesbot ole vain tulleet sieltä ulos vaan nykyisin tanssivat kansakunnan kaapin päällä, kuten viimeisimpien "Linnan juhlien" televisionti kaikelle kansalle näytti. Ennen homouden harjoittajilla oli uhka joutua linnaan nyt he pääsevät Linnaan. Siihen nyt sitten täytyis vaan tottua, mutta ihan kaikilta se ei onnistu; tyylikonsultti
Leena Sarvi paheksui Linnan juhlissa tanssineita homopareja radio Voicen haastattelussa, otsikoi Iltalehti, mutta silloin saa kokea suvaitsevuuden olevan vertaansa vailla nykymenon Suomessa, eli vihapostia ja tappouhkauksia satelee.
Mutta ei mitään uutta auringon alla tälläkään rintamalla. Israelin Kuolleen meren eteläpään tienoilla voi käydä toteamassa miten kerran niin iloluontoisten kaupunkien; Sodoman ja Gomorran kävi, siellä käyneen videosta voi nähdä miten sieltä yhä löytyy sekä kaupunkien rauniot, kuin myös ainutlaatuista "tulikiveä":
Michael Rood: Tulikiveä löytyy Sodoman ja Gomorron raunioilta
Jumala sanoo Raamatussa: "Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus." (3. Moos. 18:22). Rood toteaa videollaan, että Raamatussa käytetty hebrean sana, joka suomeksi on käänetty "kauhistus" on kielen voimakkaimpia (negatiivisia) ilmaisuja.
Mutta yhtä tuomittavaa on Raamatun mukaan heterohaureuskin, kuten kaikki muukin synti, sitä ei tule unohtaa.
"Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä." Raamattu ja Raamtun Jumala tuntee kyllä ihmisen ja osaa kuvata meidän aikaamme osuvasti; "heidän kunnianaan on heidän häpeänsä." (Fil. 3:19). Samaiselta kirjoittajalta eli Paavalilta löytyy tälläinen ihmiskuvaus kirjeessä Timoteukselle: "Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia..." (2Tim. 3:4).
Vaikeita aikoja? "Tää koko nousukausi sodan jälkeinen, on ollut laskukautta pienen ihmisen", laulai Tapani Kansa. Hyvinvointi on monen kohdalla pahoinvointia ja hyvinvointi yhteiskunnan perustukset horjuu, koska ihmiset ovat -itserakkaita, rahanahneita...
Suomessa ennen arvossapidetyt Raamatun ohjeet ja sen antamat elämänarvot on suurella media myllytyksellä saatu vaihtumaan monessa kohdin irvikuvikseen suomalaisten mielessä, vaikkei niin totaalisesti kuin ääriliberaalit haluaisivat. Mutta nyt (täysin suvaitsemattomasti, tietty) vaaditaan niitä, jotka pitävät jollain tavalla raamatullisia opetuksia ja arvoja ohjeenaan sulkemaan suunsa ja olemaan hiljaa.
No onneksi kaikki eivät ole vaan Helsingin kaduilla kuullaan sanomaa synnistä, parannuksen teon tarpeellisuudesta, vaikka paikallinen aviisi, Helsingin Sanomat, joka edesmenneen pitkäaikaisen Helsingin Saalem-seurakunnan johtajan mukaan "Saddukeusten lahkon pää-äänenkannattaja" Suomessa, on jo vuosikymmeniä johtanut antikristillistä kampanjaansa (oli se sitten tietoista tai tiedostamatonta, milloin olet nähnyt Hesarissa jotain myönteistä kristillisyydestä tai uskovista)?
Suomen tasavallaksi tituleerattu valtio vietti taas synttäreitä ma 6.12., entiteetin itsenäisyys on sittemmin tehtyjen sitomusten myötä ilmeisen kyseenalainen juttu, kun määräysvalta on suurelta osin maan rajojen ulkopuolella nykyisin.
Jo (19)60-luvulla rotestoi Simo-niminen henkilö, lausuen: "Se nyt vaan on sillä lailla, että tässäkin maassa on paljon mälsää." Silloisista ajoista on sen mälsän, jota synniksi sanotaan, määrä huomattavasti lisääntynyt ja saanut vapauden kukoistaa Suomen maassa. Varsinkin, jos näitä aikoja verrataan vielä pari vuosikymmentä taaksepäin, sotaaikoihin, jotka itsenäisyyspäivän vietto mieliin palauttaa. Silloinhan Tasavallan Presidentti Kyösti Kallio kehotti sotilaita lukemaan Raamattua sanoilla: "Kehotan kaikkia, jotka tänä vakavana aikana
palvelevat Isänmaata, lukemaan tätä kirjaa. Esi-isämme
ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingossa ja vainossa
että rauhan päivinä ammentaneet Raamatusta elämää,
voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee
Jumalan Sanan uudesti luovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä
sydämen uskolla sen siunaukset. Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä."
Nyt sitä häpeää riittää.
Mainitulla kuuskytluvulla eduskunta päätti silloisen arkkipiispankin siunauksella, että tässä maassa Jumalaa tulee saada ilman laillisia seuraamuksia vapaasti pilkata.
Ja pilkattu on. Kirjoissa, lehdissä, radiossa, televisiossa ja teatterissa, nyttemmin netissä myös.
Presidentti Kallion arvostama Pyhä Kirja kuitenkin varoittavasti sanoo: "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." (Historia kertoo, miten Jumalan profetaaliset varoitukset; Herran sana, on toteutunut Israelin kansan elämässä. Parannuksen tekoon annetun ajan umpeuduttua tuomiot tulivat -ja kovina. Miten enemmän on annettu, sitä enemmän vaaditaan -tyyliin. Jerusalemin hävitys tapahtui vuonna 70 jKr, vasta nelisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun he olivat hyljäneet messiaansa ja vaatineet Jeesus Nasaretilaisen ristiinnaulitsemista).
Vuonna 1970 vapautettiin abortti tehtäväksi myös ns "sosiaalisista syistä", joilla nykyisin nämä laillistetut lastenmurhat valtaosalta perustellaan. Yli puoli miljoonaa lasta on murhattu tuon järkyttävän lain seurauksena. Nyt nuori nainen laulaa YleX:n, Yleisradion nuorten kanavan, tuottamalla videolla: "Nyt on koolii tehdä abortteja, mulla on tuttu lääkäri, se tekee niitä halvalla. Mä tein taas abortin, annoin sille nimenkin; nyt Alex asustaa -lasipurkissa." Videolla näkyy myös muita eri nimillä varustettuja lasipurkkeja. Nurjan sukupolven kieroutunutta huumoria tai "taidetta", jonka pitäis hätkähdyttää, vaikka "kaikki" tietää, etteihän se kuulu asiaan, jos haluaa olla "cool". Raamatun mukaan murha on synti ja murhaajalla ei ole iankaikkista elämää (2 Moos. 20:13, 1 Joh. 3:5).
Vuoteen 1971 asti Suomen rikoslaissa oli pykälä samansukupuolisesta haureudesta, ns kehotuspykälä eli homoseksuaalisuuteen yllyttäminen poistettiin rikoslaista 1998. Ja niin on kansakunnassa kaapinovet olleet levällään ja eivät homot ja lesbot ole vain tulleet sieltä ulos vaan nykyisin tanssivat kansakunnan kaapin päällä, kuten viimeisimpien "Linnan juhlien" televisionti kaikelle kansalle näytti. Ennen homouden harjoittajilla oli uhka joutua linnaan nyt he pääsevät Linnaan. Siihen nyt sitten täytyis vaan tottua, mutta ihan kaikilta se ei onnistu; tyylikonsultti
Leena Sarvi paheksui Linnan juhlissa tanssineita homopareja radio Voicen haastattelussa, otsikoi Iltalehti, mutta silloin saa kokea suvaitsevuuden olevan vertaansa vailla nykymenon Suomessa, eli vihapostia ja tappouhkauksia satelee.
Mutta ei mitään uutta auringon alla tälläkään rintamalla. Israelin Kuolleen meren eteläpään tienoilla voi käydä toteamassa miten kerran niin iloluontoisten kaupunkien; Sodoman ja Gomorran kävi, siellä käyneen videosta voi nähdä miten sieltä yhä löytyy sekä kaupunkien rauniot, kuin myös ainutlaatuista "tulikiveä":
Michael Rood: Tulikiveä löytyy Sodoman ja Gomorron raunioilta
Jumala sanoo Raamatussa: "Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus." (3. Moos. 18:22). Rood toteaa videollaan, että Raamatussa käytetty hebrean sana, joka suomeksi on käänetty "kauhistus" on kielen voimakkaimpia (negatiivisia) ilmaisuja.
Mutta yhtä tuomittavaa on Raamatun mukaan heterohaureuskin, kuten kaikki muukin synti, sitä ei tule unohtaa.
"Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä." Raamattu ja Raamtun Jumala tuntee kyllä ihmisen ja osaa kuvata meidän aikaamme osuvasti; "heidän kunnianaan on heidän häpeänsä." (Fil. 3:19). Samaiselta kirjoittajalta eli Paavalilta löytyy tälläinen ihmiskuvaus kirjeessä Timoteukselle: "Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia..." (2Tim. 3:4).
Vaikeita aikoja? "Tää koko nousukausi sodan jälkeinen, on ollut laskukautta pienen ihmisen", laulai Tapani Kansa. Hyvinvointi on monen kohdalla pahoinvointia ja hyvinvointi yhteiskunnan perustukset horjuu, koska ihmiset ovat -itserakkaita, rahanahneita...
Suomessa ennen arvossapidetyt Raamatun ohjeet ja sen antamat elämänarvot on suurella media myllytyksellä saatu vaihtumaan monessa kohdin irvikuvikseen suomalaisten mielessä, vaikkei niin totaalisesti kuin ääriliberaalit haluaisivat. Mutta nyt (täysin suvaitsemattomasti, tietty) vaaditaan niitä, jotka pitävät jollain tavalla raamatullisia opetuksia ja arvoja ohjeenaan sulkemaan suunsa ja olemaan hiljaa.
No onneksi kaikki eivät ole vaan Helsingin kaduilla kuullaan sanomaa synnistä, parannuksen teon tarpeellisuudesta, vaikka paikallinen aviisi, Helsingin Sanomat, joka edesmenneen pitkäaikaisen Helsingin Saalem-seurakunnan johtajan mukaan "Saddukeusten lahkon pää-äänenkannattaja" Suomessa, on jo vuosikymmeniä johtanut antikristillistä kampanjaansa (oli se sitten tietoista tai tiedostamatonta, milloin olet nähnyt Hesarissa jotain myönteistä kristillisyydestä tai uskovista)?
maanantai 1. helmikuuta 2010
Uusi maailmanjärjestys tekeillä Helsingissä
Gorba ja Bush Helsingissä 9.9.-90
Yhdysvaltain presidentti (se vanhempi) George Bush (Helsingissä 9.9.1990 kahdenkeskisessä keskustelussaan Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatshovin kanssa Kuwaitin kriisistä): "...näen reaalisen mahdollisuuden uuden maailmanjärjestyksen luomisesta. Tämän uuden maailmanjärjestyksen pohjana tulee olla täysin varmat periaatteet."
"Se uusi järjestys, joka on mahdollista saada aikaan kaikkein näiden mutkien jälkeen, edellyttää, että Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ehdottavat positiivisempia yhteisiä ponnistuksia ei ainoastaan tämän ongelman säätelemiseksi, vaan myös muiden Lähi-idän ongelmien säätelemiseksi... Mitä lähempänä meidän kantamme ovat tämän päivän loppuun mennessä, sitä suotuisampia ovat uuden maailmanjärjestyksen perspektiivit... kyse ei ole ainoastaan tästä ongelmasta, vaan erittäin suurista asioista."
Gorbatshov varoitti Bushia muslimimaailman erilaisuudesta ja sen tuomasta vaarasta: "...jos tällä alueella, jossa arabikansoilla on valtavat rikkaudet, alkaa suuri sota suurine hävityksineen, niin arabimaailma kääntyy teitä vastaan... yksi asia on meidän ja teidän ideologianne, amerikkalaisten ja eurooppalaisten psykologia, ja toinen asia muslimien psykologia. Tässä on kaikki hämärää. Heille me kaikki olemme barbaareja ja vääräuskoisia... ymmärrämme, miten vaarallista on islamilainen fundamentalismi. Se on suuri uhka ja meidän pitää tehdä yhteistyötä vastustaaksemme sitä... suuret voimat, jotka nyt ovat sanoakseni alhaalla, voivat lähteä liikkeelle."
G. oli sotilaallista voimankäyttöä vastaan: "Ainoa tilanne, jonka yhteydessä olisi hyväksyttävissä voiman käyttö Irakia vastaan, on että se hyökkää Saudi-Arabiaan tai Jordaniaan. Kaikissa muissa tilanteissa voimankäytön pitää olla poisluettu."
G. ymmärsi Saddamin pelin palestiinalaiskycymyksellä näin: "Täytyy laskea siihen, että ongelma Israelin miehittämistä palestiinalaisalueista koetaan hyvin kärkevänä (arabimaailmassa). Sen vuoksi me myös olemme sitä mieltä, että on välttämätöntä iskeä häneltä se kortti kädestä ja käyttää sitä meidän yhteisten intressiemme hyväksi."
G ehdotti kansainvälistä konferenssia asian ja tilanteen hoitamiseksi, sanoen olevansa valmis solmimaan diplomaattisuhteet NL:n ja Israelin välille: "Jos Israel suostuisi ottamaan osaa tällaiseen konferenssiin, ei heti, vaan ilmeisesti toisessa vaiheessa, niin kompensaationa me voisimme suostua diplomaattisuhteiden solmimiseen Israelin kanssa."
B. näki ehdotuksessa vaaran: "Minä luulen, että hän hyväksyy tämän suunnitelman, jopa takertuu siihen. Muuta suuri osa maailmaa näkisi tämän meidän suurena tappionamme. Tällä tavallahan hän onnistuisi siirtää tilanteen keskipistettä.
Hän onnistuisi liittämään sen israelilais-palestiinalaiseen ongelmaan, ja tätä hän nimenomaan haluaa. Tämä ongelma pysyy vuosikausia ratkaisemattomana eikä voida sallia, että Irakin aggressio osoittautuisi oleva sidoksissa tähän ongelmaan... mitä hän sitten puhuukaan, minä en pidä häntä minään jättiläisenä. Jos hyväksyttäisiin suunnitelma, joka jättäisi jossain määrin Kuwaitin kysymyksen avoimeksi, niin se olisi suuri tappio YK:lle ja isku uudelle maailmanjärjestykselle."
Myöhemmin: "Ainoa ongelma on siinä, että israelilais-arabialaisen konfliktin kytkeminen mukaan tähän ongelmaan - se on sellainen piparkakku, joka saattaa luoda vaikutelman siitä, että aggressio on saanut menestystä."
G näki asian näin: "Piparkakku on siinä, että me hyväksymme hänet neuvottelukumppaniksi... jos me kytkemme mukaan israelilais-palestiinalaisen kysymyksen ja hän torjuu suunnitelman, niin silloin hän menettää luottamuksensa kaikkien arabien silmissä, kaikki näkevät että hän bluffasi."
B. pelkäsi Saddamin aiheuttavan provokaation (terrori-iskun tms): "...ilmeisen provokaation tapahduttua ei voi olla toimimatta, ei voi pidättäytyä sanoihin."
Johtajat vertailivat Saddamia ja Hitleriä seuraavasti; B: "Miten luulette, olisiko Hitlerin kanssa voinut päästä kompromissiin?"
G: "Minä luulen, että ei puhuta vastaavista ilmiöistä, tässä ei ole analogiaa."
B: "Olen samaa mieltä, Saddam Hussein ei ole ilmiö maailman mitassa, mutta he ovat henkilökohtaisesti yhtä julmia."
Muutenkin kapitalisti Bush oli kommunisti Gorban kanssa herttaisen yksimielinen keskustelun mittaan:
B: "Aivan oikein."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä... olen samaa mieltä kanssanne."
B: "Olen käytännössä samaa mieltä kaikessa paitsi yhdessä muotoilussa."
B: "Olen samaa mieltä kaikesta, mitä sanoitte."
Bush otti esille Saddamin tyyli käyttää ihmisiä (siviilejä) ihmiskilpinä, jota tapaa palestiinalaiset ovat harrastaneet israelia vastaan ilman kansainvälisen tuomioistuimen uhkaa: "...täysin viattomien ihmisten käyttäminen "kilpinä" ei saa minua rahtuakaan muutamaan politiikkaamme. Olen sitä mieltä, että sellaiset toimet voivat olla perusteena Nürnbergin kaltaisen oikeusprosessin käymiseksi."
Koko keskustelu: http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=23440&Itemid=3
Yhdysvaltain presidentti (se vanhempi) George Bush (Helsingissä 9.9.1990 kahdenkeskisessä keskustelussaan Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatshovin kanssa Kuwaitin kriisistä): "...näen reaalisen mahdollisuuden uuden maailmanjärjestyksen luomisesta. Tämän uuden maailmanjärjestyksen pohjana tulee olla täysin varmat periaatteet."
"Se uusi järjestys, joka on mahdollista saada aikaan kaikkein näiden mutkien jälkeen, edellyttää, että Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ehdottavat positiivisempia yhteisiä ponnistuksia ei ainoastaan tämän ongelman säätelemiseksi, vaan myös muiden Lähi-idän ongelmien säätelemiseksi... Mitä lähempänä meidän kantamme ovat tämän päivän loppuun mennessä, sitä suotuisampia ovat uuden maailmanjärjestyksen perspektiivit... kyse ei ole ainoastaan tästä ongelmasta, vaan erittäin suurista asioista."
Gorbatshov varoitti Bushia muslimimaailman erilaisuudesta ja sen tuomasta vaarasta: "...jos tällä alueella, jossa arabikansoilla on valtavat rikkaudet, alkaa suuri sota suurine hävityksineen, niin arabimaailma kääntyy teitä vastaan... yksi asia on meidän ja teidän ideologianne, amerikkalaisten ja eurooppalaisten psykologia, ja toinen asia muslimien psykologia. Tässä on kaikki hämärää. Heille me kaikki olemme barbaareja ja vääräuskoisia... ymmärrämme, miten vaarallista on islamilainen fundamentalismi. Se on suuri uhka ja meidän pitää tehdä yhteistyötä vastustaaksemme sitä... suuret voimat, jotka nyt ovat sanoakseni alhaalla, voivat lähteä liikkeelle."
G. oli sotilaallista voimankäyttöä vastaan: "Ainoa tilanne, jonka yhteydessä olisi hyväksyttävissä voiman käyttö Irakia vastaan, on että se hyökkää Saudi-Arabiaan tai Jordaniaan. Kaikissa muissa tilanteissa voimankäytön pitää olla poisluettu."
G. ymmärsi Saddamin pelin palestiinalaiskycymyksellä näin: "Täytyy laskea siihen, että ongelma Israelin miehittämistä palestiinalaisalueista koetaan hyvin kärkevänä (arabimaailmassa). Sen vuoksi me myös olemme sitä mieltä, että on välttämätöntä iskeä häneltä se kortti kädestä ja käyttää sitä meidän yhteisten intressiemme hyväksi."
G ehdotti kansainvälistä konferenssia asian ja tilanteen hoitamiseksi, sanoen olevansa valmis solmimaan diplomaattisuhteet NL:n ja Israelin välille: "Jos Israel suostuisi ottamaan osaa tällaiseen konferenssiin, ei heti, vaan ilmeisesti toisessa vaiheessa, niin kompensaationa me voisimme suostua diplomaattisuhteiden solmimiseen Israelin kanssa."
B. näki ehdotuksessa vaaran: "Minä luulen, että hän hyväksyy tämän suunnitelman, jopa takertuu siihen. Muuta suuri osa maailmaa näkisi tämän meidän suurena tappionamme. Tällä tavallahan hän onnistuisi siirtää tilanteen keskipistettä.
Hän onnistuisi liittämään sen israelilais-palestiinalaiseen ongelmaan, ja tätä hän nimenomaan haluaa. Tämä ongelma pysyy vuosikausia ratkaisemattomana eikä voida sallia, että Irakin aggressio osoittautuisi oleva sidoksissa tähän ongelmaan... mitä hän sitten puhuukaan, minä en pidä häntä minään jättiläisenä. Jos hyväksyttäisiin suunnitelma, joka jättäisi jossain määrin Kuwaitin kysymyksen avoimeksi, niin se olisi suuri tappio YK:lle ja isku uudelle maailmanjärjestykselle."
Myöhemmin: "Ainoa ongelma on siinä, että israelilais-arabialaisen konfliktin kytkeminen mukaan tähän ongelmaan - se on sellainen piparkakku, joka saattaa luoda vaikutelman siitä, että aggressio on saanut menestystä."
G näki asian näin: "Piparkakku on siinä, että me hyväksymme hänet neuvottelukumppaniksi... jos me kytkemme mukaan israelilais-palestiinalaisen kysymyksen ja hän torjuu suunnitelman, niin silloin hän menettää luottamuksensa kaikkien arabien silmissä, kaikki näkevät että hän bluffasi."
B. pelkäsi Saddamin aiheuttavan provokaation (terrori-iskun tms): "...ilmeisen provokaation tapahduttua ei voi olla toimimatta, ei voi pidättäytyä sanoihin."
Johtajat vertailivat Saddamia ja Hitleriä seuraavasti; B: "Miten luulette, olisiko Hitlerin kanssa voinut päästä kompromissiin?"
G: "Minä luulen, että ei puhuta vastaavista ilmiöistä, tässä ei ole analogiaa."
B: "Olen samaa mieltä, Saddam Hussein ei ole ilmiö maailman mitassa, mutta he ovat henkilökohtaisesti yhtä julmia."
Muutenkin kapitalisti Bush oli kommunisti Gorban kanssa herttaisen yksimielinen keskustelun mittaan:
B: "Aivan oikein."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä... olen samaa mieltä kanssanne."
B: "Olen käytännössä samaa mieltä kaikessa paitsi yhdessä muotoilussa."
B: "Olen samaa mieltä kaikesta, mitä sanoitte."
Bush otti esille Saddamin tyyli käyttää ihmisiä (siviilejä) ihmiskilpinä, jota tapaa palestiinalaiset ovat harrastaneet israelia vastaan ilman kansainvälisen tuomioistuimen uhkaa: "...täysin viattomien ihmisten käyttäminen "kilpinä" ei saa minua rahtuakaan muutamaan politiikkaamme. Olen sitä mieltä, että sellaiset toimet voivat olla perusteena Nürnbergin kaltaisen oikeusprosessin käymiseksi."
Koko keskustelu: http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=23440&Itemid=3
perjantai 9. lokakuuta 2009
Viikon eSpecial HUTI! menee...
Suomen tasavallan hallitukselle 1.10.2009 tehdystä päätöksestä, että Mediamaksu eli Ylevero on tulossa käyttöön 2012, vuoden alussa.
"Kansan" laajasti teilaama ja epäoikeudenmukaisena pitämä Ylevero on siis tulossa. Pakkorahastuksena talouskohtaisesti, katsottiin tai kuunneltiin Ylenantia sitten tahi ei. Sama maksu rikkaille ja köyhille, palatsiin tai opiskelijaboxiin. Yrityksille on tulossa maksuun porrastusta. (Niissä lie enemmän portaita, kuin asuinkämpissä ellei asu Kämpissä, heh).
Vaikka itse ei haluisikaan katsoa sitä jumalattomuutta, rienausta ja riettautta, on sitä kuitenkin PAKKO rahoittaa. Se siitä OFF-nappulasta.
Missä omantunnonvapaus? Kansalainen ei voi maksun tultua voimaan enää protestoida heittämällä TV:n mäkeen ja irtisanomalla luvan. Vapaaseen markkinatalouteen kuuluva "kuluttajan oikeus" on vaihtunut komentotaloudenomaiseksi pakkosyötöksi.
Mediamaksun aivoitellutta ja esittänyttä parlamentaarista työryhmää on johtanut kansanedustaja Mika Lintilä (kesk), varapuheenjohtajina toimivat kansanedustajat Tarja Filatov (sd) ja Jari Koskinen (kok).
Ryhmän jäsenet: kansanedustajat Bjarne Kallis (kd), Martti Korhonen (vas), Anni Sinnemäki (vihr), Raimo Vistbacka (ps) , Ulla-Maj Wideroos (r). Lisäksi alivaltiosihteeri Martti Hetemäki valtiovarainministeriöstä, ylijohtaja Liisa Ero liikenne- ja viestintäministeriöstä, toimitusjohtaja Kari Väisänen Taloudellisesta Tiedotustoimistosta ja yhteiskuntatieteiden tohtori Juhani Wiio, (muuten vain jostain ilmeisesti).
Työryhmän pääsihteeri; oikeustieteen kandidaatti Jussi Tunturi. Muut sihteerit; viestintäneuvos Elina Normo, neuvotteleva virkamies Kirsi Miettinen ja apulaisosastopäällikkö Kristiina Pietikäinen.
Asiasta muualla:
http://www.tekniikkatalous.fi/viihde/article333466.ece
http://marjaleenakirjonen.blogspot.com/2009/10/ylen-mediamaksu-pakkorahastuksena.html
http://www.vapaasana.net/blogi/2009/10/mediamaksu-poistaa-protestimahdollisuuden
Mihin valuvat Ylen rahat?
Kysyy Iltalehti: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009100410354473_uu.shtml
--
TÄYSIMITTAINEN KAPINA MEDIAMAKSUA VASTAAN-ryhmä netissä
Yleveroa vastustavassa netin Facebook-ryhmässä 8.10.2009 klo 13.25 oli jo hulppeat 46 281 jäsentä.
Ryhmän sivulla sanotaan mm: "Ei poikkeustalouksia"-linja on totaalisesti vastoin ihmisoikeuksia. Sokeat, televisiottomat ym. - tämähän on vain ensimmäinen loputtomien pakkomaksujen sarjassa. Lisäksi tuo maksu tulee nousemaan milloin milläkin tekosyyllä aina "tarvittaessa". Ovatko suomalaiset todella niin idiootteja, että antavat tämän mennä läpi ilman taistelua, vai nousemmeko barrikadeille todistaaksemme päinvastaista?torstai 3. syyskuuta 2009
Meidän aikamme Jumalan käsissä
Tänä syksynä (2009) tulee kuluneeksi 20 vuotta Berliinin Muurin murtumisesta. Tapahtuma symbolisoi Länsi- ja Itä-Euroopan kansoja erottaneen rautaesiripun jäämistä historiaan.
Allekirjoittanut seurasi yhdessä muun maailman kanssa hämmästyneenä silloisia tapahtumia. Olin saman vuoden kesäkuussa vierailemassa Berliinissä ja samaan aikaan kaupungissa oli 151 421 muutakin pääasiassa nuorta vierailijaa. Silloin nimittäin kaupungissa järjestettiin Saksan Evankeliset Kirkkopäivät (joka toinen vuosi jossainpäin Saksaa järjestettävät hengelliset päivät, jotka evl.fi-sivuston mukaan ovat olleet myös mallina Suomen Kirkkopäiville).
Tarkoitus ei ollut hellarin mennä Kirkkopäiville, eikä Berliiniinkään tuolloin.
Tilanne oli sellainen, että olin lentänyt talvenvietosta Las Palmasista Espanjan mantereenpuolelle ja junaillut sieltä Ranskaan. Sittemmin liftailin Saksan läpi (nopein, halvin ja ajoittain hauskinkin tapa matkustaa maassa) kohti Ruotsi-Suomea. Tavoitteena oli Hampuri, jossa usein viivyin muutamia päiviä tai viikkoja.
Etelä-Saksassa sattui niin, että eräs kyydinantaja kitarani nähtyään ilmoitti itse soittavansa bassokitaraa, ja pastori sanoi olevansa ammatiltaan. Mielenkiintoista sinänsä, mutta merkillistä oli että hänen jälkeensä kyydin tarjosi mies papinpuvussa. En malttanut olla kysymättä: "Soitatko muuten bassoa?" Kun mies tunnusti asian, ymmärsin asioissa alkavan tuntua johdatuksen sivumakua. Keskustelumme kuluessa kävi ilmi, että hän oli samassa tilanteessa kuin Paavo Ruotsalainen aikoinaan seppä Högmannin luona. Kertoi olevansa matkalla Berliiniin, Evankelisille Kirkkopäiville, jonne olisi kyydin kernaasti tarjonnut, vaan kun minä sinne Hampuriin... Eroajaiskohdassa vielä istuimme autossa pitkään ja keskustelimme Jeesuksen sisäisestä tuntemisesta.
Nousin sitten autosta huoltoasemalla, jossa oli muutakin nuorta liftariporukkaa ja vähän pelästyin, mutta kyseltyäni minne ovat menossa, vastaus oli kaikilla sama: "Berliiniin." Syykin selvisi, kun kertoivat saavansa kuolusta vapaata Kirkkopäiville mennessään. Innostuin kyselemään autoilijoilta kyytiä, mutta Hampuriin menijää ei tuntunut löytyvän. Aina kun vastaus oli: "Nach Berlin", huutelin toisille, että täällä olisi berliininkyyti. Viimein olin asemalla yksin. Mutta tulihan se hampurilainenkin viimein.
Hampuriin päästyäni kaupunki vaikutti epätavallisen hiljaiselta ja vaisulta. Suorastaan autioituneelta. Ihmeteltyäni hetken syntyi päätös: "Lähdenpä Berliiniin."
Koko Länsi-Berliinin keskusta oli täynnä nuorisoa ja ilmapiiri oli iloinen ja innostunut. Siitä ei ole havaintoa tai muistikuvaa, mitä Päivillä puhuttiin tai esimerkiksi rukoiltiinko Muurin murtumista (todennäköisesti rukoiltiin, kun jaetussa kaupungissa kokoonnuttiin), mutta oivalsin myöhemmin, että tuskin se sattuma oli, että Muuri murtui muutamia kuukausia sen jälkeen, kun Berliinissä kokoontui satatuhantinen kristittyjen joukko Kirkkopäivillä, jonka teemana oli: "Meidän aikamme -Jumalan käsissä." Muurin itäpuolella tapahtunut kirkkojen toiminta tunnustettiin, yleisessä tiedonvälityksessäkin, vaikuttaneen suuresti DDR:n vapautumiseen.
Kuten silloinen NL:N 70-vuotisen ateistisen järjestelmän romahtaminen oli Jumalan käsissä, on tämä nykyinen meidän aikammekin edelleen Jumalan käsissä.
Allekirjoittanut seurasi yhdessä muun maailman kanssa hämmästyneenä silloisia tapahtumia. Olin saman vuoden kesäkuussa vierailemassa Berliinissä ja samaan aikaan kaupungissa oli 151 421 muutakin pääasiassa nuorta vierailijaa. Silloin nimittäin kaupungissa järjestettiin Saksan Evankeliset Kirkkopäivät (joka toinen vuosi jossainpäin Saksaa järjestettävät hengelliset päivät, jotka evl.fi-sivuston mukaan ovat olleet myös mallina Suomen Kirkkopäiville).
Tarkoitus ei ollut hellarin mennä Kirkkopäiville, eikä Berliiniinkään tuolloin.
Tilanne oli sellainen, että olin lentänyt talvenvietosta Las Palmasista Espanjan mantereenpuolelle ja junaillut sieltä Ranskaan. Sittemmin liftailin Saksan läpi (nopein, halvin ja ajoittain hauskinkin tapa matkustaa maassa) kohti Ruotsi-Suomea. Tavoitteena oli Hampuri, jossa usein viivyin muutamia päiviä tai viikkoja.
Etelä-Saksassa sattui niin, että eräs kyydinantaja kitarani nähtyään ilmoitti itse soittavansa bassokitaraa, ja pastori sanoi olevansa ammatiltaan. Mielenkiintoista sinänsä, mutta merkillistä oli että hänen jälkeensä kyydin tarjosi mies papinpuvussa. En malttanut olla kysymättä: "Soitatko muuten bassoa?" Kun mies tunnusti asian, ymmärsin asioissa alkavan tuntua johdatuksen sivumakua. Keskustelumme kuluessa kävi ilmi, että hän oli samassa tilanteessa kuin Paavo Ruotsalainen aikoinaan seppä Högmannin luona. Kertoi olevansa matkalla Berliiniin, Evankelisille Kirkkopäiville, jonne olisi kyydin kernaasti tarjonnut, vaan kun minä sinne Hampuriin... Eroajaiskohdassa vielä istuimme autossa pitkään ja keskustelimme Jeesuksen sisäisestä tuntemisesta.
Nousin sitten autosta huoltoasemalla, jossa oli muutakin nuorta liftariporukkaa ja vähän pelästyin, mutta kyseltyäni minne ovat menossa, vastaus oli kaikilla sama: "Berliiniin." Syykin selvisi, kun kertoivat saavansa kuolusta vapaata Kirkkopäiville mennessään. Innostuin kyselemään autoilijoilta kyytiä, mutta Hampuriin menijää ei tuntunut löytyvän. Aina kun vastaus oli: "Nach Berlin", huutelin toisille, että täällä olisi berliininkyyti. Viimein olin asemalla yksin. Mutta tulihan se hampurilainenkin viimein.
Hampuriin päästyäni kaupunki vaikutti epätavallisen hiljaiselta ja vaisulta. Suorastaan autioituneelta. Ihmeteltyäni hetken syntyi päätös: "Lähdenpä Berliiniin."
Koko Länsi-Berliinin keskusta oli täynnä nuorisoa ja ilmapiiri oli iloinen ja innostunut. Siitä ei ole havaintoa tai muistikuvaa, mitä Päivillä puhuttiin tai esimerkiksi rukoiltiinko Muurin murtumista (todennäköisesti rukoiltiin, kun jaetussa kaupungissa kokoonnuttiin), mutta oivalsin myöhemmin, että tuskin se sattuma oli, että Muuri murtui muutamia kuukausia sen jälkeen, kun Berliinissä kokoontui satatuhantinen kristittyjen joukko Kirkkopäivillä, jonka teemana oli: "Meidän aikamme -Jumalan käsissä." Muurin itäpuolella tapahtunut kirkkojen toiminta tunnustettiin, yleisessä tiedonvälityksessäkin, vaikuttaneen suuresti DDR:n vapautumiseen.
Kuten silloinen NL:N 70-vuotisen ateistisen järjestelmän romahtaminen oli Jumalan käsissä, on tämä nykyinen meidän aikammekin edelleen Jumalan käsissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)