Yle-vero tulee kohta, on se niin väärin...
Ensi vuoden (2013 AD) alussa tulee voimaan eduskunnan meille herttaisen yksituumaisuuden vallassa säätämä Yle-vero. Aiemmin esitetty Ylemaksu koettiin monilla tahoilla erittain epäoikeudenmukaisena ja nyt pitäisi olla tyytyväinen, että sellainen kauheus ei päässyt tapahtumaan. Mutta oliko hallintorattaissa taas käytössä Hegelin teesi-antiteesi-synteesi systeemi, että lyötiin senverran yli, että kansa saatiin hyväksymään alunperin aiottukin lopputulema?
Vaan ongelmana on, ei vain se, että pakkoverotuksen uhreiksi joutuvat Ylen "palveluja" käyttämättömät henkilöt, vaan myös ne jotka eivät omissatunnoissaan voi kertakaikkiaan hyväksyä Ylen ohjelmien sisältämää rienausta, riettautta ja muuta rokkanrollia.
Ratkaisu on mielestäni ilmiselvä; koska selväsi ohjelmiston tarpeellisin ja ainut suurinpiirtein kelvollinen ohjelma Ylellä on "Merisää", ei sen tuottamiseen tarvinne 500 miljoonaa, (jollei ruveta lupaamaan oikein mahdottoman hyvää säätä merenkulkijoille ja saaristolaisille), joten verorasitusta voitaisiin siltä osin huomattavasti keventää tai muuttaa nimi esim. "etelämaisen elämäntavan edistämis-veroksi" ja lähettää nekin miljoonat Kreikkaan...
Ai niin, ja asun muuten sisämaassa:)
perjantai 23. marraskuuta 2012
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Usko ja politiikka
Eduskuntavaaleihin on muutama viikko aikaa. On sanottu ettei politiikkaa ja uskontoa pidä sekoittaa. Ja totta on, ei pidäkään, olen samaa mieltä.
Uskontoa ei pitäisi ylipäätään sekoittaa mihinkään. Siitä on ihmisen parempi pysyä tarkasti erossa. Uskonto tappaa.
Uskonnolliset johtajat kateudessaan surmauttivat Jeesus Nasaretilaisenkin, Jumalan Pojan, ihmiskunnan Vapahtajan. Ja uskonnon nimissä on Hänen seuraajiaankin surmattu joukottain. Aluksi ateisteina, koska eivät tunnustaneet Rooman valtakunnan jumalia. Sittemmin harhaoppisina esim. roomalaiskatolisen inkvisition toimesta tai islamilaisissa maissa, koska uskovat "profeetta Isan" (Jeeskuksen nimi Koraanissa) olevan Jumalan Poika, jne.
Uskontoja maailmassa riittää. Yhteistä niille kaikille on ihmiskeskeisyys, ihmisen rituaalit, ihmisen yritys olla kelvollinen (jumalille, Jumalalle) tiettyjen sääntöjen puitteissa. Uskonto on täysin eri asia kuin elävä usko Jeesukseen. Usko Jeesukseen tuo tunnonrauhan syntiselle. Syntiselle, joka kääntyy pois synnistä Vapahtajansa puoleen. Näin uskon kautta ihminen pelastuu, ilman omia tekoja.
Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa asiasta: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." (Ef. 2:8-10).
Eli armahdettu seuraa Jeesusta ja hän saa vaeltaa Jumalan valmistamissa teoissa elävässä yhteydessä Hänen kanssaan.
Totta maar tämä vaikuttaa koko hänen elämäänsä. Usko Jeesukseen on uskoa Jumalaan ja Hänen Sanaansa, joka luo pohjan ja perustuksen elämälle. Nuorta Timoteusta Paavali neuvoi: "Ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen." (1 Tim. 4:8).
No, voikos Raamattua sotkea politiikkaan? Joidenkin pelätään näin tekevän ja paheksunta on suuri. Raamattu, Jumalan Sana, on syytä pitää kaukana politiikan eli lainsäädäntötyön arjesta, jos halutaan, että ihminen saa itse määritellä moraalinsa rajat. Nimittäin Jumala on jo sanonut painavan sanansa ihmisen elämän useimmilla alueilla. Jos haluamme, että meidän tulee saada vapaasti harjoittaa ahneutta, valehtelua, haureutta, jumalanpilkkaa, homoutta tai viattomien, syntymättömien lasten tappamista, ON selvää, että Raamattua ei voi silloin yhteiskuntaelämäämme sotkea.
Raamattu sisältää sekä lain että evankeliumin. Laki osoittaa mikä on väärin eli syntiä Jumalan edessä, evankeliumi tuo lain syntiseksi osoittamalle mahdollisuuden armahdukseen Jeesuksen sijaiskärsimyksen ansiosta, (mutta ei anna lupaa jatkaa synnissä, Jeesus sanoi syntiselle naiselle: "Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee").
Raamattu kertoo Jumalan Valtakunnasta, mutta lupaa myös "maallisille maille" hyvää: "Jos... mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi." (2 Aikakirja 7:14)
Nöyrtyä, rukoilla, etsiä Jumalaa ja palata pahoilta teiltä. Se olisi nyt parasta politiikkaa, että rakas ja kallis Suomen maa voisi parantua.
Uskontoa ei pitäisi ylipäätään sekoittaa mihinkään. Siitä on ihmisen parempi pysyä tarkasti erossa. Uskonto tappaa.
Uskonnolliset johtajat kateudessaan surmauttivat Jeesus Nasaretilaisenkin, Jumalan Pojan, ihmiskunnan Vapahtajan. Ja uskonnon nimissä on Hänen seuraajiaankin surmattu joukottain. Aluksi ateisteina, koska eivät tunnustaneet Rooman valtakunnan jumalia. Sittemmin harhaoppisina esim. roomalaiskatolisen inkvisition toimesta tai islamilaisissa maissa, koska uskovat "profeetta Isan" (Jeeskuksen nimi Koraanissa) olevan Jumalan Poika, jne.
Uskontoja maailmassa riittää. Yhteistä niille kaikille on ihmiskeskeisyys, ihmisen rituaalit, ihmisen yritys olla kelvollinen (jumalille, Jumalalle) tiettyjen sääntöjen puitteissa. Uskonto on täysin eri asia kuin elävä usko Jeesukseen. Usko Jeesukseen tuo tunnonrauhan syntiselle. Syntiselle, joka kääntyy pois synnistä Vapahtajansa puoleen. Näin uskon kautta ihminen pelastuu, ilman omia tekoja.
Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa asiasta: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." (Ef. 2:8-10).
Eli armahdettu seuraa Jeesusta ja hän saa vaeltaa Jumalan valmistamissa teoissa elävässä yhteydessä Hänen kanssaan.
Totta maar tämä vaikuttaa koko hänen elämäänsä. Usko Jeesukseen on uskoa Jumalaan ja Hänen Sanaansa, joka luo pohjan ja perustuksen elämälle. Nuorta Timoteusta Paavali neuvoi: "Ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen." (1 Tim. 4:8).
No, voikos Raamattua sotkea politiikkaan? Joidenkin pelätään näin tekevän ja paheksunta on suuri. Raamattu, Jumalan Sana, on syytä pitää kaukana politiikan eli lainsäädäntötyön arjesta, jos halutaan, että ihminen saa itse määritellä moraalinsa rajat. Nimittäin Jumala on jo sanonut painavan sanansa ihmisen elämän useimmilla alueilla. Jos haluamme, että meidän tulee saada vapaasti harjoittaa ahneutta, valehtelua, haureutta, jumalanpilkkaa, homoutta tai viattomien, syntymättömien lasten tappamista, ON selvää, että Raamattua ei voi silloin yhteiskuntaelämäämme sotkea.
Raamattu sisältää sekä lain että evankeliumin. Laki osoittaa mikä on väärin eli syntiä Jumalan edessä, evankeliumi tuo lain syntiseksi osoittamalle mahdollisuuden armahdukseen Jeesuksen sijaiskärsimyksen ansiosta, (mutta ei anna lupaa jatkaa synnissä, Jeesus sanoi syntiselle naiselle: "Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee").
Raamattu kertoo Jumalan Valtakunnasta, mutta lupaa myös "maallisille maille" hyvää: "Jos... mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi." (2 Aikakirja 7:14)
Nöyrtyä, rukoilla, etsiä Jumalaa ja palata pahoilta teiltä. Se olisi nyt parasta politiikkaa, että rakas ja kallis Suomen maa voisi parantua.
maanantai 20. joulukuuta 2010
SUOMI 93V
Suomen tasavallaksi tituleerattu valtio vietti taas synttäreitä ma 6.12., entiteetin itsenäisyys on sittemmin tehtyjen sitomusten myötä ilmeisen kyseenalainen juttu, kun määräysvalta on suurelta osin maan rajojen ulkopuolella nykyisin.
Jo (19)60-luvulla rotestoi Simo-niminen henkilö, lausuen: "Se nyt vaan on sillä lailla, että tässäkin maassa on paljon mälsää." Silloisista ajoista on sen mälsän, jota synniksi sanotaan, määrä huomattavasti lisääntynyt ja saanut vapauden kukoistaa Suomen maassa. Varsinkin, jos näitä aikoja verrataan vielä pari vuosikymmentä taaksepäin, sotaaikoihin, jotka itsenäisyyspäivän vietto mieliin palauttaa. Silloinhan Tasavallan Presidentti Kyösti Kallio kehotti sotilaita lukemaan Raamattua sanoilla: "Kehotan kaikkia, jotka tänä vakavana aikana
palvelevat Isänmaata, lukemaan tätä kirjaa. Esi-isämme
ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingossa ja vainossa
että rauhan päivinä ammentaneet Raamatusta elämää,
voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee
Jumalan Sanan uudesti luovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä
sydämen uskolla sen siunaukset. Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä."
Nyt sitä häpeää riittää.
Mainitulla kuuskytluvulla eduskunta päätti silloisen arkkipiispankin siunauksella, että tässä maassa Jumalaa tulee saada ilman laillisia seuraamuksia vapaasti pilkata.
Ja pilkattu on. Kirjoissa, lehdissä, radiossa, televisiossa ja teatterissa, nyttemmin netissä myös.
Presidentti Kallion arvostama Pyhä Kirja kuitenkin varoittavasti sanoo: "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." (Historia kertoo, miten Jumalan profetaaliset varoitukset; Herran sana, on toteutunut Israelin kansan elämässä. Parannuksen tekoon annetun ajan umpeuduttua tuomiot tulivat -ja kovina. Miten enemmän on annettu, sitä enemmän vaaditaan -tyyliin. Jerusalemin hävitys tapahtui vuonna 70 jKr, vasta nelisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun he olivat hyljäneet messiaansa ja vaatineet Jeesus Nasaretilaisen ristiinnaulitsemista).
Vuonna 1970 vapautettiin abortti tehtäväksi myös ns "sosiaalisista syistä", joilla nykyisin nämä laillistetut lastenmurhat valtaosalta perustellaan. Yli puoli miljoonaa lasta on murhattu tuon järkyttävän lain seurauksena. Nyt nuori nainen laulaa YleX:n, Yleisradion nuorten kanavan, tuottamalla videolla: "Nyt on koolii tehdä abortteja, mulla on tuttu lääkäri, se tekee niitä halvalla. Mä tein taas abortin, annoin sille nimenkin; nyt Alex asustaa -lasipurkissa." Videolla näkyy myös muita eri nimillä varustettuja lasipurkkeja. Nurjan sukupolven kieroutunutta huumoria tai "taidetta", jonka pitäis hätkähdyttää, vaikka "kaikki" tietää, etteihän se kuulu asiaan, jos haluaa olla "cool". Raamatun mukaan murha on synti ja murhaajalla ei ole iankaikkista elämää (2 Moos. 20:13, 1 Joh. 3:5).
Vuoteen 1971 asti Suomen rikoslaissa oli pykälä samansukupuolisesta haureudesta, ns kehotuspykälä eli homoseksuaalisuuteen yllyttäminen poistettiin rikoslaista 1998. Ja niin on kansakunnassa kaapinovet olleet levällään ja eivät homot ja lesbot ole vain tulleet sieltä ulos vaan nykyisin tanssivat kansakunnan kaapin päällä, kuten viimeisimpien "Linnan juhlien" televisionti kaikelle kansalle näytti. Ennen homouden harjoittajilla oli uhka joutua linnaan nyt he pääsevät Linnaan. Siihen nyt sitten täytyis vaan tottua, mutta ihan kaikilta se ei onnistu; tyylikonsultti
Leena Sarvi paheksui Linnan juhlissa tanssineita homopareja radio Voicen haastattelussa, otsikoi Iltalehti, mutta silloin saa kokea suvaitsevuuden olevan vertaansa vailla nykymenon Suomessa, eli vihapostia ja tappouhkauksia satelee.
Mutta ei mitään uutta auringon alla tälläkään rintamalla. Israelin Kuolleen meren eteläpään tienoilla voi käydä toteamassa miten kerran niin iloluontoisten kaupunkien; Sodoman ja Gomorran kävi, siellä käyneen videosta voi nähdä miten sieltä yhä löytyy sekä kaupunkien rauniot, kuin myös ainutlaatuista "tulikiveä":
Michael Rood: Tulikiveä löytyy Sodoman ja Gomorron raunioilta
Jumala sanoo Raamatussa: "Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus." (3. Moos. 18:22). Rood toteaa videollaan, että Raamatussa käytetty hebrean sana, joka suomeksi on käänetty "kauhistus" on kielen voimakkaimpia (negatiivisia) ilmaisuja.
Mutta yhtä tuomittavaa on Raamatun mukaan heterohaureuskin, kuten kaikki muukin synti, sitä ei tule unohtaa.
"Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä." Raamattu ja Raamtun Jumala tuntee kyllä ihmisen ja osaa kuvata meidän aikaamme osuvasti; "heidän kunnianaan on heidän häpeänsä." (Fil. 3:19). Samaiselta kirjoittajalta eli Paavalilta löytyy tälläinen ihmiskuvaus kirjeessä Timoteukselle: "Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia..." (2Tim. 3:4).
Vaikeita aikoja? "Tää koko nousukausi sodan jälkeinen, on ollut laskukautta pienen ihmisen", laulai Tapani Kansa. Hyvinvointi on monen kohdalla pahoinvointia ja hyvinvointi yhteiskunnan perustukset horjuu, koska ihmiset ovat -itserakkaita, rahanahneita...
Suomessa ennen arvossapidetyt Raamatun ohjeet ja sen antamat elämänarvot on suurella media myllytyksellä saatu vaihtumaan monessa kohdin irvikuvikseen suomalaisten mielessä, vaikkei niin totaalisesti kuin ääriliberaalit haluaisivat. Mutta nyt (täysin suvaitsemattomasti, tietty) vaaditaan niitä, jotka pitävät jollain tavalla raamatullisia opetuksia ja arvoja ohjeenaan sulkemaan suunsa ja olemaan hiljaa.
No onneksi kaikki eivät ole vaan Helsingin kaduilla kuullaan sanomaa synnistä, parannuksen teon tarpeellisuudesta, vaikka paikallinen aviisi, Helsingin Sanomat, joka edesmenneen pitkäaikaisen Helsingin Saalem-seurakunnan johtajan mukaan "Saddukeusten lahkon pää-äänenkannattaja" Suomessa, on jo vuosikymmeniä johtanut antikristillistä kampanjaansa (oli se sitten tietoista tai tiedostamatonta, milloin olet nähnyt Hesarissa jotain myönteistä kristillisyydestä tai uskovista)?
Suomen tasavallaksi tituleerattu valtio vietti taas synttäreitä ma 6.12., entiteetin itsenäisyys on sittemmin tehtyjen sitomusten myötä ilmeisen kyseenalainen juttu, kun määräysvalta on suurelta osin maan rajojen ulkopuolella nykyisin.
Jo (19)60-luvulla rotestoi Simo-niminen henkilö, lausuen: "Se nyt vaan on sillä lailla, että tässäkin maassa on paljon mälsää." Silloisista ajoista on sen mälsän, jota synniksi sanotaan, määrä huomattavasti lisääntynyt ja saanut vapauden kukoistaa Suomen maassa. Varsinkin, jos näitä aikoja verrataan vielä pari vuosikymmentä taaksepäin, sotaaikoihin, jotka itsenäisyyspäivän vietto mieliin palauttaa. Silloinhan Tasavallan Presidentti Kyösti Kallio kehotti sotilaita lukemaan Raamattua sanoilla: "Kehotan kaikkia, jotka tänä vakavana aikana
palvelevat Isänmaata, lukemaan tätä kirjaa. Esi-isämme
ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingossa ja vainossa
että rauhan päivinä ammentaneet Raamatusta elämää,
voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee
Jumalan Sanan uudesti luovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä
sydämen uskolla sen siunaukset. Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä."
Nyt sitä häpeää riittää.
Mainitulla kuuskytluvulla eduskunta päätti silloisen arkkipiispankin siunauksella, että tässä maassa Jumalaa tulee saada ilman laillisia seuraamuksia vapaasti pilkata.
Ja pilkattu on. Kirjoissa, lehdissä, radiossa, televisiossa ja teatterissa, nyttemmin netissä myös.
Presidentti Kallion arvostama Pyhä Kirja kuitenkin varoittavasti sanoo: "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." (Historia kertoo, miten Jumalan profetaaliset varoitukset; Herran sana, on toteutunut Israelin kansan elämässä. Parannuksen tekoon annetun ajan umpeuduttua tuomiot tulivat -ja kovina. Miten enemmän on annettu, sitä enemmän vaaditaan -tyyliin. Jerusalemin hävitys tapahtui vuonna 70 jKr, vasta nelisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun he olivat hyljäneet messiaansa ja vaatineet Jeesus Nasaretilaisen ristiinnaulitsemista).
Vuonna 1970 vapautettiin abortti tehtäväksi myös ns "sosiaalisista syistä", joilla nykyisin nämä laillistetut lastenmurhat valtaosalta perustellaan. Yli puoli miljoonaa lasta on murhattu tuon järkyttävän lain seurauksena. Nyt nuori nainen laulaa YleX:n, Yleisradion nuorten kanavan, tuottamalla videolla: "Nyt on koolii tehdä abortteja, mulla on tuttu lääkäri, se tekee niitä halvalla. Mä tein taas abortin, annoin sille nimenkin; nyt Alex asustaa -lasipurkissa." Videolla näkyy myös muita eri nimillä varustettuja lasipurkkeja. Nurjan sukupolven kieroutunutta huumoria tai "taidetta", jonka pitäis hätkähdyttää, vaikka "kaikki" tietää, etteihän se kuulu asiaan, jos haluaa olla "cool". Raamatun mukaan murha on synti ja murhaajalla ei ole iankaikkista elämää (2 Moos. 20:13, 1 Joh. 3:5).
Vuoteen 1971 asti Suomen rikoslaissa oli pykälä samansukupuolisesta haureudesta, ns kehotuspykälä eli homoseksuaalisuuteen yllyttäminen poistettiin rikoslaista 1998. Ja niin on kansakunnassa kaapinovet olleet levällään ja eivät homot ja lesbot ole vain tulleet sieltä ulos vaan nykyisin tanssivat kansakunnan kaapin päällä, kuten viimeisimpien "Linnan juhlien" televisionti kaikelle kansalle näytti. Ennen homouden harjoittajilla oli uhka joutua linnaan nyt he pääsevät Linnaan. Siihen nyt sitten täytyis vaan tottua, mutta ihan kaikilta se ei onnistu; tyylikonsultti
Leena Sarvi paheksui Linnan juhlissa tanssineita homopareja radio Voicen haastattelussa, otsikoi Iltalehti, mutta silloin saa kokea suvaitsevuuden olevan vertaansa vailla nykymenon Suomessa, eli vihapostia ja tappouhkauksia satelee.
Mutta ei mitään uutta auringon alla tälläkään rintamalla. Israelin Kuolleen meren eteläpään tienoilla voi käydä toteamassa miten kerran niin iloluontoisten kaupunkien; Sodoman ja Gomorran kävi, siellä käyneen videosta voi nähdä miten sieltä yhä löytyy sekä kaupunkien rauniot, kuin myös ainutlaatuista "tulikiveä":
Michael Rood: Tulikiveä löytyy Sodoman ja Gomorron raunioilta
Jumala sanoo Raamatussa: "Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus." (3. Moos. 18:22). Rood toteaa videollaan, että Raamatussa käytetty hebrean sana, joka suomeksi on käänetty "kauhistus" on kielen voimakkaimpia (negatiivisia) ilmaisuja.
Mutta yhtä tuomittavaa on Raamatun mukaan heterohaureuskin, kuten kaikki muukin synti, sitä ei tule unohtaa.
"Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä." Raamattu ja Raamtun Jumala tuntee kyllä ihmisen ja osaa kuvata meidän aikaamme osuvasti; "heidän kunnianaan on heidän häpeänsä." (Fil. 3:19). Samaiselta kirjoittajalta eli Paavalilta löytyy tälläinen ihmiskuvaus kirjeessä Timoteukselle: "Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia..." (2Tim. 3:4).
Vaikeita aikoja? "Tää koko nousukausi sodan jälkeinen, on ollut laskukautta pienen ihmisen", laulai Tapani Kansa. Hyvinvointi on monen kohdalla pahoinvointia ja hyvinvointi yhteiskunnan perustukset horjuu, koska ihmiset ovat -itserakkaita, rahanahneita...
Suomessa ennen arvossapidetyt Raamatun ohjeet ja sen antamat elämänarvot on suurella media myllytyksellä saatu vaihtumaan monessa kohdin irvikuvikseen suomalaisten mielessä, vaikkei niin totaalisesti kuin ääriliberaalit haluaisivat. Mutta nyt (täysin suvaitsemattomasti, tietty) vaaditaan niitä, jotka pitävät jollain tavalla raamatullisia opetuksia ja arvoja ohjeenaan sulkemaan suunsa ja olemaan hiljaa.
No onneksi kaikki eivät ole vaan Helsingin kaduilla kuullaan sanomaa synnistä, parannuksen teon tarpeellisuudesta, vaikka paikallinen aviisi, Helsingin Sanomat, joka edesmenneen pitkäaikaisen Helsingin Saalem-seurakunnan johtajan mukaan "Saddukeusten lahkon pää-äänenkannattaja" Suomessa, on jo vuosikymmeniä johtanut antikristillistä kampanjaansa (oli se sitten tietoista tai tiedostamatonta, milloin olet nähnyt Hesarissa jotain myönteistä kristillisyydestä tai uskovista)?
maanantai 1. helmikuuta 2010
Uusi maailmanjärjestys tekeillä Helsingissä
Gorba ja Bush Helsingissä 9.9.-90
Yhdysvaltain presidentti (se vanhempi) George Bush (Helsingissä 9.9.1990 kahdenkeskisessä keskustelussaan Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatshovin kanssa Kuwaitin kriisistä): "...näen reaalisen mahdollisuuden uuden maailmanjärjestyksen luomisesta. Tämän uuden maailmanjärjestyksen pohjana tulee olla täysin varmat periaatteet."
"Se uusi järjestys, joka on mahdollista saada aikaan kaikkein näiden mutkien jälkeen, edellyttää, että Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ehdottavat positiivisempia yhteisiä ponnistuksia ei ainoastaan tämän ongelman säätelemiseksi, vaan myös muiden Lähi-idän ongelmien säätelemiseksi... Mitä lähempänä meidän kantamme ovat tämän päivän loppuun mennessä, sitä suotuisampia ovat uuden maailmanjärjestyksen perspektiivit... kyse ei ole ainoastaan tästä ongelmasta, vaan erittäin suurista asioista."
Gorbatshov varoitti Bushia muslimimaailman erilaisuudesta ja sen tuomasta vaarasta: "...jos tällä alueella, jossa arabikansoilla on valtavat rikkaudet, alkaa suuri sota suurine hävityksineen, niin arabimaailma kääntyy teitä vastaan... yksi asia on meidän ja teidän ideologianne, amerikkalaisten ja eurooppalaisten psykologia, ja toinen asia muslimien psykologia. Tässä on kaikki hämärää. Heille me kaikki olemme barbaareja ja vääräuskoisia... ymmärrämme, miten vaarallista on islamilainen fundamentalismi. Se on suuri uhka ja meidän pitää tehdä yhteistyötä vastustaaksemme sitä... suuret voimat, jotka nyt ovat sanoakseni alhaalla, voivat lähteä liikkeelle."
G. oli sotilaallista voimankäyttöä vastaan: "Ainoa tilanne, jonka yhteydessä olisi hyväksyttävissä voiman käyttö Irakia vastaan, on että se hyökkää Saudi-Arabiaan tai Jordaniaan. Kaikissa muissa tilanteissa voimankäytön pitää olla poisluettu."
G. ymmärsi Saddamin pelin palestiinalaiskycymyksellä näin: "Täytyy laskea siihen, että ongelma Israelin miehittämistä palestiinalaisalueista koetaan hyvin kärkevänä (arabimaailmassa). Sen vuoksi me myös olemme sitä mieltä, että on välttämätöntä iskeä häneltä se kortti kädestä ja käyttää sitä meidän yhteisten intressiemme hyväksi."
G ehdotti kansainvälistä konferenssia asian ja tilanteen hoitamiseksi, sanoen olevansa valmis solmimaan diplomaattisuhteet NL:n ja Israelin välille: "Jos Israel suostuisi ottamaan osaa tällaiseen konferenssiin, ei heti, vaan ilmeisesti toisessa vaiheessa, niin kompensaationa me voisimme suostua diplomaattisuhteiden solmimiseen Israelin kanssa."
B. näki ehdotuksessa vaaran: "Minä luulen, että hän hyväksyy tämän suunnitelman, jopa takertuu siihen. Muuta suuri osa maailmaa näkisi tämän meidän suurena tappionamme. Tällä tavallahan hän onnistuisi siirtää tilanteen keskipistettä.
Hän onnistuisi liittämään sen israelilais-palestiinalaiseen ongelmaan, ja tätä hän nimenomaan haluaa. Tämä ongelma pysyy vuosikausia ratkaisemattomana eikä voida sallia, että Irakin aggressio osoittautuisi oleva sidoksissa tähän ongelmaan... mitä hän sitten puhuukaan, minä en pidä häntä minään jättiläisenä. Jos hyväksyttäisiin suunnitelma, joka jättäisi jossain määrin Kuwaitin kysymyksen avoimeksi, niin se olisi suuri tappio YK:lle ja isku uudelle maailmanjärjestykselle."
Myöhemmin: "Ainoa ongelma on siinä, että israelilais-arabialaisen konfliktin kytkeminen mukaan tähän ongelmaan - se on sellainen piparkakku, joka saattaa luoda vaikutelman siitä, että aggressio on saanut menestystä."
G näki asian näin: "Piparkakku on siinä, että me hyväksymme hänet neuvottelukumppaniksi... jos me kytkemme mukaan israelilais-palestiinalaisen kysymyksen ja hän torjuu suunnitelman, niin silloin hän menettää luottamuksensa kaikkien arabien silmissä, kaikki näkevät että hän bluffasi."
B. pelkäsi Saddamin aiheuttavan provokaation (terrori-iskun tms): "...ilmeisen provokaation tapahduttua ei voi olla toimimatta, ei voi pidättäytyä sanoihin."
Johtajat vertailivat Saddamia ja Hitleriä seuraavasti; B: "Miten luulette, olisiko Hitlerin kanssa voinut päästä kompromissiin?"
G: "Minä luulen, että ei puhuta vastaavista ilmiöistä, tässä ei ole analogiaa."
B: "Olen samaa mieltä, Saddam Hussein ei ole ilmiö maailman mitassa, mutta he ovat henkilökohtaisesti yhtä julmia."
Muutenkin kapitalisti Bush oli kommunisti Gorban kanssa herttaisen yksimielinen keskustelun mittaan:
B: "Aivan oikein."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä... olen samaa mieltä kanssanne."
B: "Olen käytännössä samaa mieltä kaikessa paitsi yhdessä muotoilussa."
B: "Olen samaa mieltä kaikesta, mitä sanoitte."
Bush otti esille Saddamin tyyli käyttää ihmisiä (siviilejä) ihmiskilpinä, jota tapaa palestiinalaiset ovat harrastaneet israelia vastaan ilman kansainvälisen tuomioistuimen uhkaa: "...täysin viattomien ihmisten käyttäminen "kilpinä" ei saa minua rahtuakaan muutamaan politiikkaamme. Olen sitä mieltä, että sellaiset toimet voivat olla perusteena Nürnbergin kaltaisen oikeusprosessin käymiseksi."
Koko keskustelu: http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=23440&Itemid=3
Yhdysvaltain presidentti (se vanhempi) George Bush (Helsingissä 9.9.1990 kahdenkeskisessä keskustelussaan Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatshovin kanssa Kuwaitin kriisistä): "...näen reaalisen mahdollisuuden uuden maailmanjärjestyksen luomisesta. Tämän uuden maailmanjärjestyksen pohjana tulee olla täysin varmat periaatteet."
"Se uusi järjestys, joka on mahdollista saada aikaan kaikkein näiden mutkien jälkeen, edellyttää, että Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ehdottavat positiivisempia yhteisiä ponnistuksia ei ainoastaan tämän ongelman säätelemiseksi, vaan myös muiden Lähi-idän ongelmien säätelemiseksi... Mitä lähempänä meidän kantamme ovat tämän päivän loppuun mennessä, sitä suotuisampia ovat uuden maailmanjärjestyksen perspektiivit... kyse ei ole ainoastaan tästä ongelmasta, vaan erittäin suurista asioista."
Gorbatshov varoitti Bushia muslimimaailman erilaisuudesta ja sen tuomasta vaarasta: "...jos tällä alueella, jossa arabikansoilla on valtavat rikkaudet, alkaa suuri sota suurine hävityksineen, niin arabimaailma kääntyy teitä vastaan... yksi asia on meidän ja teidän ideologianne, amerikkalaisten ja eurooppalaisten psykologia, ja toinen asia muslimien psykologia. Tässä on kaikki hämärää. Heille me kaikki olemme barbaareja ja vääräuskoisia... ymmärrämme, miten vaarallista on islamilainen fundamentalismi. Se on suuri uhka ja meidän pitää tehdä yhteistyötä vastustaaksemme sitä... suuret voimat, jotka nyt ovat sanoakseni alhaalla, voivat lähteä liikkeelle."
G. oli sotilaallista voimankäyttöä vastaan: "Ainoa tilanne, jonka yhteydessä olisi hyväksyttävissä voiman käyttö Irakia vastaan, on että se hyökkää Saudi-Arabiaan tai Jordaniaan. Kaikissa muissa tilanteissa voimankäytön pitää olla poisluettu."
G. ymmärsi Saddamin pelin palestiinalaiskycymyksellä näin: "Täytyy laskea siihen, että ongelma Israelin miehittämistä palestiinalaisalueista koetaan hyvin kärkevänä (arabimaailmassa). Sen vuoksi me myös olemme sitä mieltä, että on välttämätöntä iskeä häneltä se kortti kädestä ja käyttää sitä meidän yhteisten intressiemme hyväksi."
G ehdotti kansainvälistä konferenssia asian ja tilanteen hoitamiseksi, sanoen olevansa valmis solmimaan diplomaattisuhteet NL:n ja Israelin välille: "Jos Israel suostuisi ottamaan osaa tällaiseen konferenssiin, ei heti, vaan ilmeisesti toisessa vaiheessa, niin kompensaationa me voisimme suostua diplomaattisuhteiden solmimiseen Israelin kanssa."
B. näki ehdotuksessa vaaran: "Minä luulen, että hän hyväksyy tämän suunnitelman, jopa takertuu siihen. Muuta suuri osa maailmaa näkisi tämän meidän suurena tappionamme. Tällä tavallahan hän onnistuisi siirtää tilanteen keskipistettä.
Hän onnistuisi liittämään sen israelilais-palestiinalaiseen ongelmaan, ja tätä hän nimenomaan haluaa. Tämä ongelma pysyy vuosikausia ratkaisemattomana eikä voida sallia, että Irakin aggressio osoittautuisi oleva sidoksissa tähän ongelmaan... mitä hän sitten puhuukaan, minä en pidä häntä minään jättiläisenä. Jos hyväksyttäisiin suunnitelma, joka jättäisi jossain määrin Kuwaitin kysymyksen avoimeksi, niin se olisi suuri tappio YK:lle ja isku uudelle maailmanjärjestykselle."
Myöhemmin: "Ainoa ongelma on siinä, että israelilais-arabialaisen konfliktin kytkeminen mukaan tähän ongelmaan - se on sellainen piparkakku, joka saattaa luoda vaikutelman siitä, että aggressio on saanut menestystä."
G näki asian näin: "Piparkakku on siinä, että me hyväksymme hänet neuvottelukumppaniksi... jos me kytkemme mukaan israelilais-palestiinalaisen kysymyksen ja hän torjuu suunnitelman, niin silloin hän menettää luottamuksensa kaikkien arabien silmissä, kaikki näkevät että hän bluffasi."
B. pelkäsi Saddamin aiheuttavan provokaation (terrori-iskun tms): "...ilmeisen provokaation tapahduttua ei voi olla toimimatta, ei voi pidättäytyä sanoihin."
Johtajat vertailivat Saddamia ja Hitleriä seuraavasti; B: "Miten luulette, olisiko Hitlerin kanssa voinut päästä kompromissiin?"
G: "Minä luulen, että ei puhuta vastaavista ilmiöistä, tässä ei ole analogiaa."
B: "Olen samaa mieltä, Saddam Hussein ei ole ilmiö maailman mitassa, mutta he ovat henkilökohtaisesti yhtä julmia."
Muutenkin kapitalisti Bush oli kommunisti Gorban kanssa herttaisen yksimielinen keskustelun mittaan:
B: "Aivan oikein."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä."
B: "Olen samaa mieltä... olen samaa mieltä kanssanne."
B: "Olen käytännössä samaa mieltä kaikessa paitsi yhdessä muotoilussa."
B: "Olen samaa mieltä kaikesta, mitä sanoitte."
Bush otti esille Saddamin tyyli käyttää ihmisiä (siviilejä) ihmiskilpinä, jota tapaa palestiinalaiset ovat harrastaneet israelia vastaan ilman kansainvälisen tuomioistuimen uhkaa: "...täysin viattomien ihmisten käyttäminen "kilpinä" ei saa minua rahtuakaan muutamaan politiikkaamme. Olen sitä mieltä, että sellaiset toimet voivat olla perusteena Nürnbergin kaltaisen oikeusprosessin käymiseksi."
Koko keskustelu: http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=23440&Itemid=3
perjantai 9. lokakuuta 2009
Viikon eSpecial HUTI! menee...
Suomen tasavallan hallitukselle 1.10.2009 tehdystä päätöksestä, että Mediamaksu eli Ylevero on tulossa käyttöön 2012, vuoden alussa.
"Kansan" laajasti teilaama ja epäoikeudenmukaisena pitämä Ylevero on siis tulossa. Pakkorahastuksena talouskohtaisesti, katsottiin tai kuunneltiin Ylenantia sitten tahi ei. Sama maksu rikkaille ja köyhille, palatsiin tai opiskelijaboxiin. Yrityksille on tulossa maksuun porrastusta. (Niissä lie enemmän portaita, kuin asuinkämpissä ellei asu Kämpissä, heh).
Vaikka itse ei haluisikaan katsoa sitä jumalattomuutta, rienausta ja riettautta, on sitä kuitenkin PAKKO rahoittaa. Se siitä OFF-nappulasta.
Missä omantunnonvapaus? Kansalainen ei voi maksun tultua voimaan enää protestoida heittämällä TV:n mäkeen ja irtisanomalla luvan. Vapaaseen markkinatalouteen kuuluva "kuluttajan oikeus" on vaihtunut komentotaloudenomaiseksi pakkosyötöksi.
Mediamaksun aivoitellutta ja esittänyttä parlamentaarista työryhmää on johtanut kansanedustaja Mika Lintilä (kesk), varapuheenjohtajina toimivat kansanedustajat Tarja Filatov (sd) ja Jari Koskinen (kok).
Ryhmän jäsenet: kansanedustajat Bjarne Kallis (kd), Martti Korhonen (vas), Anni Sinnemäki (vihr), Raimo Vistbacka (ps) , Ulla-Maj Wideroos (r). Lisäksi alivaltiosihteeri Martti Hetemäki valtiovarainministeriöstä, ylijohtaja Liisa Ero liikenne- ja viestintäministeriöstä, toimitusjohtaja Kari Väisänen Taloudellisesta Tiedotustoimistosta ja yhteiskuntatieteiden tohtori Juhani Wiio, (muuten vain jostain ilmeisesti).
Työryhmän pääsihteeri; oikeustieteen kandidaatti Jussi Tunturi. Muut sihteerit; viestintäneuvos Elina Normo, neuvotteleva virkamies Kirsi Miettinen ja apulaisosastopäällikkö Kristiina Pietikäinen.
Asiasta muualla:
http://www.tekniikkatalous.fi/viihde/article333466.ece
http://marjaleenakirjonen.blogspot.com/2009/10/ylen-mediamaksu-pakkorahastuksena.html
http://www.vapaasana.net/blogi/2009/10/mediamaksu-poistaa-protestimahdollisuuden
Mihin valuvat Ylen rahat?
Kysyy Iltalehti: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009100410354473_uu.shtml
--
TÄYSIMITTAINEN KAPINA MEDIAMAKSUA VASTAAN-ryhmä netissä
Yleveroa vastustavassa netin Facebook-ryhmässä 8.10.2009 klo 13.25 oli jo hulppeat 46 281 jäsentä.
Ryhmän sivulla sanotaan mm: "Ei poikkeustalouksia"-linja on totaalisesti vastoin ihmisoikeuksia. Sokeat, televisiottomat ym. - tämähän on vain ensimmäinen loputtomien pakkomaksujen sarjassa. Lisäksi tuo maksu tulee nousemaan milloin milläkin tekosyyllä aina "tarvittaessa". Ovatko suomalaiset todella niin idiootteja, että antavat tämän mennä läpi ilman taistelua, vai nousemmeko barrikadeille todistaaksemme päinvastaista?torstai 3. syyskuuta 2009
Meidän aikamme Jumalan käsissä
Tänä syksynä (2009) tulee kuluneeksi 20 vuotta Berliinin Muurin murtumisesta. Tapahtuma symbolisoi Länsi- ja Itä-Euroopan kansoja erottaneen rautaesiripun jäämistä historiaan.
Allekirjoittanut seurasi yhdessä muun maailman kanssa hämmästyneenä silloisia tapahtumia. Olin saman vuoden kesäkuussa vierailemassa Berliinissä ja samaan aikaan kaupungissa oli 151 421 muutakin pääasiassa nuorta vierailijaa. Silloin nimittäin kaupungissa järjestettiin Saksan Evankeliset Kirkkopäivät (joka toinen vuosi jossainpäin Saksaa järjestettävät hengelliset päivät, jotka evl.fi-sivuston mukaan ovat olleet myös mallina Suomen Kirkkopäiville).
Tarkoitus ei ollut hellarin mennä Kirkkopäiville, eikä Berliiniinkään tuolloin.
Tilanne oli sellainen, että olin lentänyt talvenvietosta Las Palmasista Espanjan mantereenpuolelle ja junaillut sieltä Ranskaan. Sittemmin liftailin Saksan läpi (nopein, halvin ja ajoittain hauskinkin tapa matkustaa maassa) kohti Ruotsi-Suomea. Tavoitteena oli Hampuri, jossa usein viivyin muutamia päiviä tai viikkoja.
Etelä-Saksassa sattui niin, että eräs kyydinantaja kitarani nähtyään ilmoitti itse soittavansa bassokitaraa, ja pastori sanoi olevansa ammatiltaan. Mielenkiintoista sinänsä, mutta merkillistä oli että hänen jälkeensä kyydin tarjosi mies papinpuvussa. En malttanut olla kysymättä: "Soitatko muuten bassoa?" Kun mies tunnusti asian, ymmärsin asioissa alkavan tuntua johdatuksen sivumakua. Keskustelumme kuluessa kävi ilmi, että hän oli samassa tilanteessa kuin Paavo Ruotsalainen aikoinaan seppä Högmannin luona. Kertoi olevansa matkalla Berliiniin, Evankelisille Kirkkopäiville, jonne olisi kyydin kernaasti tarjonnut, vaan kun minä sinne Hampuriin... Eroajaiskohdassa vielä istuimme autossa pitkään ja keskustelimme Jeesuksen sisäisestä tuntemisesta.
Nousin sitten autosta huoltoasemalla, jossa oli muutakin nuorta liftariporukkaa ja vähän pelästyin, mutta kyseltyäni minne ovat menossa, vastaus oli kaikilla sama: "Berliiniin." Syykin selvisi, kun kertoivat saavansa kuolusta vapaata Kirkkopäiville mennessään. Innostuin kyselemään autoilijoilta kyytiä, mutta Hampuriin menijää ei tuntunut löytyvän. Aina kun vastaus oli: "Nach Berlin", huutelin toisille, että täällä olisi berliininkyyti. Viimein olin asemalla yksin. Mutta tulihan se hampurilainenkin viimein.
Hampuriin päästyäni kaupunki vaikutti epätavallisen hiljaiselta ja vaisulta. Suorastaan autioituneelta. Ihmeteltyäni hetken syntyi päätös: "Lähdenpä Berliiniin."
Koko Länsi-Berliinin keskusta oli täynnä nuorisoa ja ilmapiiri oli iloinen ja innostunut. Siitä ei ole havaintoa tai muistikuvaa, mitä Päivillä puhuttiin tai esimerkiksi rukoiltiinko Muurin murtumista (todennäköisesti rukoiltiin, kun jaetussa kaupungissa kokoonnuttiin), mutta oivalsin myöhemmin, että tuskin se sattuma oli, että Muuri murtui muutamia kuukausia sen jälkeen, kun Berliinissä kokoontui satatuhantinen kristittyjen joukko Kirkkopäivillä, jonka teemana oli: "Meidän aikamme -Jumalan käsissä." Muurin itäpuolella tapahtunut kirkkojen toiminta tunnustettiin, yleisessä tiedonvälityksessäkin, vaikuttaneen suuresti DDR:n vapautumiseen.
Kuten silloinen NL:N 70-vuotisen ateistisen järjestelmän romahtaminen oli Jumalan käsissä, on tämä nykyinen meidän aikammekin edelleen Jumalan käsissä.
Allekirjoittanut seurasi yhdessä muun maailman kanssa hämmästyneenä silloisia tapahtumia. Olin saman vuoden kesäkuussa vierailemassa Berliinissä ja samaan aikaan kaupungissa oli 151 421 muutakin pääasiassa nuorta vierailijaa. Silloin nimittäin kaupungissa järjestettiin Saksan Evankeliset Kirkkopäivät (joka toinen vuosi jossainpäin Saksaa järjestettävät hengelliset päivät, jotka evl.fi-sivuston mukaan ovat olleet myös mallina Suomen Kirkkopäiville).
Tarkoitus ei ollut hellarin mennä Kirkkopäiville, eikä Berliiniinkään tuolloin.
Tilanne oli sellainen, että olin lentänyt talvenvietosta Las Palmasista Espanjan mantereenpuolelle ja junaillut sieltä Ranskaan. Sittemmin liftailin Saksan läpi (nopein, halvin ja ajoittain hauskinkin tapa matkustaa maassa) kohti Ruotsi-Suomea. Tavoitteena oli Hampuri, jossa usein viivyin muutamia päiviä tai viikkoja.
Etelä-Saksassa sattui niin, että eräs kyydinantaja kitarani nähtyään ilmoitti itse soittavansa bassokitaraa, ja pastori sanoi olevansa ammatiltaan. Mielenkiintoista sinänsä, mutta merkillistä oli että hänen jälkeensä kyydin tarjosi mies papinpuvussa. En malttanut olla kysymättä: "Soitatko muuten bassoa?" Kun mies tunnusti asian, ymmärsin asioissa alkavan tuntua johdatuksen sivumakua. Keskustelumme kuluessa kävi ilmi, että hän oli samassa tilanteessa kuin Paavo Ruotsalainen aikoinaan seppä Högmannin luona. Kertoi olevansa matkalla Berliiniin, Evankelisille Kirkkopäiville, jonne olisi kyydin kernaasti tarjonnut, vaan kun minä sinne Hampuriin... Eroajaiskohdassa vielä istuimme autossa pitkään ja keskustelimme Jeesuksen sisäisestä tuntemisesta.
Nousin sitten autosta huoltoasemalla, jossa oli muutakin nuorta liftariporukkaa ja vähän pelästyin, mutta kyseltyäni minne ovat menossa, vastaus oli kaikilla sama: "Berliiniin." Syykin selvisi, kun kertoivat saavansa kuolusta vapaata Kirkkopäiville mennessään. Innostuin kyselemään autoilijoilta kyytiä, mutta Hampuriin menijää ei tuntunut löytyvän. Aina kun vastaus oli: "Nach Berlin", huutelin toisille, että täällä olisi berliininkyyti. Viimein olin asemalla yksin. Mutta tulihan se hampurilainenkin viimein.
Hampuriin päästyäni kaupunki vaikutti epätavallisen hiljaiselta ja vaisulta. Suorastaan autioituneelta. Ihmeteltyäni hetken syntyi päätös: "Lähdenpä Berliiniin."
Koko Länsi-Berliinin keskusta oli täynnä nuorisoa ja ilmapiiri oli iloinen ja innostunut. Siitä ei ole havaintoa tai muistikuvaa, mitä Päivillä puhuttiin tai esimerkiksi rukoiltiinko Muurin murtumista (todennäköisesti rukoiltiin, kun jaetussa kaupungissa kokoonnuttiin), mutta oivalsin myöhemmin, että tuskin se sattuma oli, että Muuri murtui muutamia kuukausia sen jälkeen, kun Berliinissä kokoontui satatuhantinen kristittyjen joukko Kirkkopäivillä, jonka teemana oli: "Meidän aikamme -Jumalan käsissä." Muurin itäpuolella tapahtunut kirkkojen toiminta tunnustettiin, yleisessä tiedonvälityksessäkin, vaikuttaneen suuresti DDR:n vapautumiseen.
Kuten silloinen NL:N 70-vuotisen ateistisen järjestelmän romahtaminen oli Jumalan käsissä, on tämä nykyinen meidän aikammekin edelleen Jumalan käsissä.
torstai 19. maaliskuuta 2009
MEDIA JA SEN SUURI SENSUURI
Maailmalla on noussut iso kohu Paavin Afrikan matkallaan antamasta kodomien käyttöön liittyvästä lausunnosta. Paavi sanoi, ettei raha ja kondomit ole vastaus AIDS-ongelmaan, vaan hengellinen herääminen. Tässä alla Paavin sanomiset italiaksi ja nettikääntäjän "huonoa suomi"-käännös (olipa aikamoinen vaiva kaivaa esille koko Paavian lausunto, johon kaikki maailaman tiedotusvälineet viittaavat):
Maailmalla on noussut iso kohu Paavin Afrikan matkallaan antamasta kodomien käyttöön liittyvästä lausunnosta. Paavi sanoi, ettei raha ja kondomit ole vastaus AIDS-ongelmaan, vaan hengellinen herääminen. Tässä alla Paavin sanomiset italiaksi ja nettikääntäjän "huonoa suomi"-käännös (olipa aikamoinen vaiva kaivaa esille koko Paavian lausunto, johon kaikki maailaman tiedotusvälineet viittaavat):
R. – Io direi il contrario: penso che la realtà più efficiente, più presente sul fronte della lotta contro l’Aids sia proprio la Chiesa cattolica, con i suoi movimenti, con le sue diverse realtà. Penso alla Comunità di Sant’Egidio che fa tanto, visibilmente e anche invisibilmente, per la lotta contro l’Aids, ai Camilliani, a tutte le Suore che sono a disposizione dei malati … Direi che non si può superare questo problema dell’Aids solo con slogan pubblicitari. Se non c’è l’anima, se gli africani non si aiutano, non si può risolvere il flagello con la distribuzione di preservativi: al contrario, il rischio è di aumentare il problema. La soluzione può trovarsi solo in un duplice impegno: il primo, una umanizzazione della sessualità, cioè un rinnovo spirituale e umano che porti con sé un nuovo modo di comportarsi l’uno con l’altro, e secondo, una vera amicizia anche e soprattutto per le persone sofferenti, la disponibilità, anche con sacrifici, con rinunce personali, ad essere con i soffe.
R. - Sanoisin päinvastoin: uskon, että todellisuus on tehokkaampi, läsnä edessä aidsin torjuntaan on vain katolista kirkkoa, sen liikkeitä, ja sen monipuolinen todellisuutta. Uskon, että yhteisön Sant'Egidio, joka on paljon, näkyvästi ja näkymättömästi, ja aidsin torjuntaan, jotta Camillians kaikille Sisters, jotka ovat käytettävissä sairaita ... En, voit ratkaista tämän ongelman aidsin vain mainonta iskulause. Jos ei ole sielua, jos afrikkalaiset eivät auta, et voi ratkaista vitsauksen kanssa jakelu kondomien Päinvastoin, riski on lisätä ongelma. Ratkaisu voi löytyä ainoastaan kaksinkertaista sitoutuminen: ensimmäinen, joka humanization seksuaalisuutta, että on inhimillistä ja henkistä uusimisen johtava kanssa uuden tavan käyttäytyä toistensa kanssa, ja toiseksi, todellista ystävyyttä myös ja erityisesti ihmisten kärsimyksiä, saatavuus, jopa uhrauksia, joilla on henkilökohtaisia uhrauksia, jotka on kärsimystä.
Linkki vastaavalle Vatikaanin nettisivulle:
http://www.vatican.va/holy_father/benedict_xvi/speeches/2009/march/documents/hf_ben-xvi_spe_20090317_africa-interview_it.html
Paavin lausunnosta, jonka tähtäin oli moraalisen ryhdistäytymisen ja seksuaalisen käyttäytymisen asettamisessa sen oikeaan ja alkuperäiseen yhteyteen, nykyisen villin menon sijasta. Mutta tämähän ei maailman medioille passaa, vaan täytyy kiinnittää huomio puoliskoon asiasta. Ja huudetaan: "Ole hiljaa, paavi!"
Eli kaivataan sensuuria.
Vai?
Aamulla uutisten jälkeen, jossa reaktiot tiistaiseen Paavin lausuntoon olivat esillä, tuli Ylen Puhe-kanavalta "Poptalk"-ohjelma. Ohjelman aiheen oli sensuuri ja miten semmoista ei saisi ilmetä mitenkään, vaan mitä vaan pitäis saada sanoa missä vaan ja milloin vaan, oli tooni. Keskusteltiin missä ja miten sensuuria ilmenee.
Se onkin mielenkiintoinen ilmiö. Ylen kanaviltahan ja varsinkin nuorten sellaiselta (ellei kanavan nimessä sitä näe, X=risti) kristillinen sisältö loistaa poissaolollaan. Siis sensuuri iskenyt, vaikka kristillisyyteen tunnustautuu tavalla tai toisella valtaosa kansasta.
Takaisin Paavin lausuntoihin. Seuraava kappale on puheestaan Yaoundén lentokentällä 17.3.2009, joka ei näy medioita kiinnostaneen:
Even amid the greatest suffering, the Christian message always brings hope. The life of
Saint Josephine Bakhita
offers a shining example of the transformation that an encounter with
the living God can bring to a situation of great hardship and
injustice. In the face of suffering or violence, poverty or hunger,
corruption or abuse of power, a Christian can never remain silent. The
saving message of the Gospel needs to be proclaimed loud and clear, so
that the light of Christ can shine into the darkness of people’s lives.
Here in Africa, as in so many parts of the world, countless men and
women long to hear a word of hope and comfort. Regional conflicts leave
thousands homeless or destitute, orphaned or widowed. In a continent
which, in times past, saw so many of its people cruelly uprooted and
traded overseas to work as slaves, today human trafficking, especially
of defenceless women and children, has become a new form of slavery. At
a time of global food shortages, financial turmoil, and disturbing
patterns of climate change, Africa suffers disproportionately: more and
more of her people are falling prey to hunger, poverty, and disease.
They cry out for reconciliation, justice and peace, and that is what
the Church offers them. Not new forms of economic or political
oppression, but the glorious freedom of the children of God (cf. 8:21). Not the imposition of cultural models that ignore the rights of the unborn, but
the pure healing water of the Gospel of life. Not bitter interethnic or
interreligious rivalry, but the righteousness, peace and joy of God’s kingdom,
so aptly described by Pope Paul VI as the civilization of love.
Ja taas hauska nettikäännös (tosin hiukan korjailtuna tosin):
Jopa keskellä suurta kärsimystä, kristillinen viesti aina tuo toivoa. Saint Josephine Bakhitan elämä tarjoaa loistava esimerkki muunnostapahtuman, jonka elävän Jumalan kohtaaminen voi tuoda tilanteeseen, jossa on paljon kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta. Edessä kärsimystä tai väkivallan, köyhyyden ja nälän, korruption tai vallan väärinkäyttö, kristitty ei voi koskaan vaieta. Evankeliumin pelastava viesti on julistanut kuuluvasti ja selkeästi sen, että valo Kristuksen voi paistaa pimeyteen ihmisten elämään. Täällä Afrikassa, kuten niin monissa osissa maailmaa, lukemattomien miesten ja naisten ikävöi kuulla sanaa toivoa ja viihtyvyyttä. Alueelliset konfliktit jättää tuhansia kodittomiksi tai rutiköyhä, orvoiksi tai leskiä. Mantereella, joka kertaa aikaisemmin nähnyt niin monet sen ihmisiä julmasti kotiseudultaan siirtymään joutuneille ja kaupankäynnin merentakaisissa työskentelemään orjina, tänään ihmiskaupan, erityisesti puolustuskyvyttömiä naisia ja lapsia, on tullut uusi orjuuden muoto. Samaan aikaan maailmanlaajuisen elintarvikepula, rahoitusmarkkinoiden kuohunnan ja levottomuutta mallit ilmastonmuutoksen Afrikka kärsii suhteettomasti: yhä enemmän ja enemmän hänen kansansa ovat laskussa kärsiä nälkää, köyhyyttä ja sairauksia. Ne huutaa sovinnolle, oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta, ja tämä on se, mitä kirkko tarjoaa heille. Ei uusia muotoja taloudellista tai poliittista sortoa, mutta kunniakas vapautta, Jumalan lapsiksi (kr. 8:21).Ei asettaa kulttuurisia malleja, jotka vähät oikeuksien syntymättömään, mutta puhdasta parantavaa vettä evankeliumin elämää. Ei katkera etnistenryhmien välisen tai uskontojen välistä kilpailua, mutta vanhurskautta, rauhaa ja iloa Jumalan valtakunta, niin osuvasti kuvataan Pope Paul VI rakkauden sivilisaationa.
-Ei niin, että tässä oltaisiin kovasti Paavin ja katolisen kirkon kannalla, ovat vuosisatojen saatossa vainonneet kovasti elävää uskoa, eli uudestisyntyneitä kristittyjä, jms., mutta yleisesti ottaen on ainoita tahoja länsimaisessa kulttuurissa, joka puhuu (jotenkin edes kuuluvasti) raamatullisen moraalin puolesta. On todettava. -
- - -
Sensuurista puheen ollen vielä; Bonnier-firman (MTV etc) sponsoroiman journalistipalkinnonsaivat Kiinan-kirjeenvaihtajat Katri Makkonen, Ylestä ja Petri Saraste MTV3:sta. Mutta oletko kuullut Kiinan kristittyjen vainoista kyseisiltä kanavilta?
Entäs paljon uutisoitu Palestiina? Onko kuultu palestiinalaislasten jo päiväkodissa tapahtuvasta kouluttamisesta ihannoimaan terrorismia? Entä Hamasin tavasta vallata yksityisasuntoja ja käyttää niitä toimintaansa, ammuskella raketteja koulujen ja saaraaloiden liepeiltä, tai käyttää ambulansseja kuljetustarpeisiinsa?
Entäs kansanmurha omassa maassamme? Yli 10000 uhria vuodessa, joka tekee noin 30 (eli koululuokallinen) päivässä! Uhreina ihmisolennot, joilla ei tässä maassa kuuluvaa ääntä, sensuurin muurin ja muun kakofonian yli.
Näitä kuvia ei saisi Suomessa esittää (sensuuria vaatii feministinen Tulva-lehti):
Suomalaista todellisuutta: (abortoitu, ikä n. 6 kk hedelmöityksestä).
Herra meitä armahtakoon.
Kuvat: http://www.lopettakaatappaminen.info
- - - -
Tämä oli Erikoisohjelma eSpecial 2009/12 lisäinfoa.
http://especiaali.net
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)