maanantai 28. maaliskuuta 2011

Usko ja politiikka

Eduskuntavaaleihin on muutama viikko aikaa. On sanottu ettei politiikkaa ja uskontoa pidä sekoittaa. Ja totta on, ei pidäkään, olen samaa mieltä.

Uskontoa ei pitäisi ylipäätään sekoittaa mihinkään. Siitä on ihmisen parempi pysyä tarkasti erossa. Uskonto tappaa.

Uskonnolliset johtajat kateudessaan surmauttivat Jeesus Nasaretilaisenkin, Jumalan Pojan, ihmiskunnan Vapahtajan. Ja uskonnon nimissä on Hänen seuraajiaankin surmattu joukottain. Aluksi ateisteina, koska eivät tunnustaneet Rooman valtakunnan jumalia. Sittemmin harhaoppisina esim. roomalaiskatolisen inkvisition toimesta tai islamilaisissa maissa, koska uskovat "profeetta Isan" (Jeeskuksen nimi Koraanissa) olevan Jumalan Poika, jne.

Uskontoja maailmassa riittää. Yhteistä niille kaikille on ihmiskeskeisyys, ihmisen rituaalit, ihmisen yritys olla kelvollinen (jumalille, Jumalalle) tiettyjen sääntöjen puitteissa. Uskonto on täysin eri asia kuin elävä usko Jeesukseen. Usko Jeesukseen tuo tunnonrauhan syntiselle. Syntiselle, joka kääntyy pois synnistä Vapahtajansa puoleen. Näin uskon kautta ihminen pelastuu, ilman omia tekoja.
Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa asiasta: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." (Ef. 2:8-10).
Eli armahdettu seuraa Jeesusta ja hän saa vaeltaa Jumalan valmistamissa teoissa elävässä yhteydessä Hänen kanssaan.

Totta maar tämä vaikuttaa koko hänen elämäänsä. Usko Jeesukseen on uskoa Jumalaan ja Hänen Sanaansa, joka luo pohjan ja perustuksen elämälle. Nuorta Timoteusta Paavali neuvoi: "Ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen." (1 Tim. 4:8).

No, voikos Raamattua sotkea politiikkaan? Joidenkin pelätään näin tekevän ja paheksunta on suuri. Raamattu, Jumalan Sana, on syytä pitää kaukana politiikan eli lainsäädäntötyön arjesta, jos halutaan, että ihminen saa itse määritellä moraalinsa rajat. Nimittäin Jumala on jo sanonut painavan sanansa ihmisen elämän useimmilla alueilla. Jos haluamme, että meidän tulee saada vapaasti harjoittaa ahneutta, valehtelua, haureutta, jumalanpilkkaa, homoutta tai viattomien, syntymättömien lasten tappamista, ON selvää, että Raamattua ei voi silloin yhteiskuntaelämäämme sotkea.

Raamattu sisältää sekä lain että evankeliumin. Laki osoittaa mikä on väärin eli syntiä Jumalan edessä, evankeliumi tuo lain syntiseksi osoittamalle mahdollisuuden armahdukseen Jeesuksen sijaiskärsimyksen ansiosta, (mutta ei anna lupaa jatkaa synnissä, Jeesus sanoi syntiselle naiselle: "Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee").

Raamattu kertoo Jumalan Valtakunnasta, mutta lupaa myös "maallisille maille" hyvää: "Jos... mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi." (2 Aikakirja 7:14)

Nöyrtyä, rukoilla, etsiä Jumalaa ja palata pahoilta teiltä. Se olisi nyt parasta politiikkaa, että rakas ja kallis Suomen maa voisi parantua.

1 kommentti:

Leena kirjoitti...

Siinä se on selvästi sanottu. Mikäli haluamme elää hyvinvointivaltiossa on meidän syytä säilyttää yhteiskunnassamme Jumalan antaman lain tuoma suoja ja turva.
Rukoillaan presidentin, hallituksen,eduskunnan ja kaikkien päättäjien puolesta,että myös he ymmärtäisivät tämän.